Rutto ei ole hävinnyt minnekään: Kirppujen ohella tartuttajia voivat olla punkit ja jopa täit

Rutto on tappanut vuosisatojen aikana miljoonia eurooppalaisia. Se levisi kauppiaiden mukana ensin Itä-Roomaan. Kuva: Michael Wolgemut: Danse macabre, Wikimedia Commons

Rutto aiheuttaa puistatuksia jo pelkkänä sanana. Siitä suora aasinsilta aiheeseen onkin aivastelijalle sanottu Terveydeksi!-toivotus, jota alun perin käytettiin ruton raivotessa pitkin Eurooppaa.

Hyönteistutkijat Lena Huldén, Larry Huldén ja Kari Heliövaara avaavat Rutto-kirjassaan ruttobakteerin, sen isäntäeläinten ja ihmisen kohtalokasta kolmiyhteyttä.

Kolmena pandemiana ja paikallisempina epidemioina levinnyt Yersinia pestis -bakteerin aiheuttama rutto on DNA-tutkimusten perusteella ollut jo 5 000 vuotta sitten laajalle levinnyt. Bakteerin on päätelty syntyneen Kiinassa tai Keski-Aasiassa.

Rutto leviää jyrsijästä kirppuun ja siitä uuteen jyrsijään. Tämä leviämistapa syntyi ruttobakteerin mutaatioiden jälkeen 3 000–4 000 vuotta sitten.

Nykytutkimus on päätellyt, että ruttobakteeri voi käyttää tartunnan välittäjänä kirppujen ohella myös muita hyönteisiä ja eräitä puutiaislajeja. Muun muassa ihmistäitä on epäilty ruttotartunnan levittäjäksi.

Rutto on riehunut kolmena pandemiana ja lukuisina pienempinä epidemioina.

Ensimmäinen ruttopandemia oli Justinianuksen rutto. Se iski vuonna 542 Itä-Rooman pääkaupunkiin Konstantinopoliin ja riehui eri puolilla tunnettua maailmaa 700-luvun puoliväliin asti.

Toinen pandemia levisi Eurooppaan idän kauppareittien kautta lokakuussa 1347. Mustana surmana tunnettu kulkutauti riehui vuoteen 1353 asti.

Euroopassa rutto laantui vähitellen 1600-luvun jälkeen. Suomeen tauti iski vielä syksyllä 1710.

Kolmas pandemia lähti liikkeelle Kiinasta vuonna 1894 ensin Hongkongiin ja sieltä merenkulkijoiden mukana Intiaan, Australiaan, Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan, Tyynen meren maihin ja lopulta myös Pohjois-Amerikkaan. Myös Eurooppaan rutto tuli useiden satamien kautta mutta ei levinnyt laajoiksi epidemioiksi.

Kolmannessa pandemiassa vain Antarktis jäi rutosta vapaaksi. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi kolmannen pandemian päättyneeksi vuonna 1959.

Kauhistuttavana tappajana maapalloa kiertänyt tauti ja sen aiheuttajabakteerit eivät ole hävinneet minnekään. 2010-luvullakin taudin kolmeen eri ilmenemismuotoon, paise-, veri- ja keuhkoruttoon, on eri puolilla maailmaa sairastuttu ja kuoltu.

Viime vuosina rutto on pahimmin koetellut Madagaskaria, mutta sitä on esiintynyt myös Kiinassa ja Yhdysvalloissa kotoperäisinä tartuntoina.

Rutto-kirjan kirjoittajat varoittavat, että rutto voi edelleenkin aiheuttaa epidemioita täysin odottamatta. He huomauttavat, että se voi olla myös ase bioterroristien käsissä.

Lena Huldén, Larry Huldén, Kari Heliövaara: Rutto. 335 sivua. Like.