Höyrylaiva Hurma kulkee haloilla
Ville-Petteri määttä Kimmo Ruuskanen lämmittää Hurman höyrykonetta komeilla koivuhaloilla. Kuva: Viestilehtien arkistoLappeenranta (MT)
Liekit roihuavat Hurman kahdessa tulipesässä, ja konehuoneessa meinaa tulla kuuma. Saimaan vesi on kuitenkin vielä sen verran viileää, ettei vilvoittelu-uinti houkuttele. Ei seitsemän solmun vauhdista voi oikein veteen hypätäkään, jälkeenhän siinä jää.
Höyrylaiva Hurma kyntää Saimaan aaltoja koivuhalkojen voimalla. Haloilla on kokoa ja näköä, ja niitä kuluu huviajossa vajaa motti tunnissa. Kahdenkymmenen motin varastolla seilaa Lappeenrannasta Savonlinnaan ja takaisin.
Tuhkapesä on kaksi metriä pitkä. Se pitää tyhjentää kymmenen tunnin välein. Tuhka viedään takaisin metsään lannoittamaan uutta puusukupolvea.
Koneen kunnossapito on jatkuva prosessi. Hurmalla sitä hoitaa konemestari Kimmo Ruuskanen.
”Parasta työssä on, että pääsee Saimaalle ja merelle. On hienoa, että harrastuksesta on voinut ammentaa ammatin.”
”Moni käy konehuoneeseen tutustumassa. Hämmästellään, että kyseessä on oikeasti toimiva laite.”
Vesisäiliössä on 11 kuutiota vettä, jota höyrystetään koneen käyttämiseksi. Koneen öljyäminen on tarkkaa puuhaa. Veden ja öljyn sekoittumisen vuoksi siihen soveltuvat vain höyrykoneen öljyt.
”Ei oo semmosta öljyä, jota voi Biltemasta ostaa”, kertoo Ruuskanen. Höyry lämpiää 170-asteiseksi.
Tunnelma konehuoneessa on rauhallisen toimelias, vaikka sitä värittävätkin kertomukset räjähdyksistä ja purkautuvan höyryn polttavuudesta. Höyrykoneen huolellinen lämmitys on avainasemassa vikojen välttämisessä. Jos lämmitys ei onnistu, alkaa höyry tiivistyä vedeksi, joka voi vaurioittaa konetta.
Männät suhisevat pumpatessaan, potkuri pyörii niiden kanssa samaan tahtiin. Höyrykoneesta ei tule pakokaasuja, ja käynti on yllättävän hiljainen. Matkustus on miellyttävää.
Hurman sumutorvi leikkaa vaikuttavana pilvistä kesäpäivää. Voimaa on, täältä tullaan.
Hurma rakennettiin Viipurissa vuonna 1902, ja sen höyrykone valmistui Viipurin pajalla vuotta aikaisemmin. UPM käyttää omistamaansa laivaa nykyään huviajeluihin. 70-vuotisen työuransa Hurma teki tukinuitossa hinaten puuta Etelä-Karjalan tehtaille.
1935 tehdyssä peruskorjauksessa Hurma muutettiin toimimaan hinaajan lisäksi jäänmurtajana. Tämä teki siitä hyvin suositun uittolaivan, ja se työskenteli aikaisesta keväästä alkutalveen asti.
Sotatalvien aikana Hurma toimi maanpuolustustehtävissä särkien jäätä Saimaan ja Vuoksen välillä. Näin estettiin vihollisen eteneminen jäitä pitkin.
Suomen höyrypursiseuran alusrekisteriin kuuluu Saimaalla noin kolmekymmentä alusta.
Antiikki- ja vintageharrastus lisäävät kiinnostusta erilaisiin höyrykoneisiin. Höyrykoneiden käynnissä on hienoa historiallista rytmiä.
Terhi Pape-Mustonen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
