Kuka aiheutti noottikriisin?
UUTISTAUSTA
Marsalkka Mannerheimin syntymäpäivän kunniaksi kannattaa muistella aikoja sata vuotta sitten. Samaan aikaan kun Mannerheim nuorena upseerina palveli Venäjän tsaarin henkivartiokaartissa Pietarissa, ylioppilaat keräsivät Suomessa jättimäisen adressin Venäjän vallan edustajien toimeenpanemia sortotoimia vastaan.
Adressia lähti Pietariin viemään arvovaltainen lähetystö, jota tsaari ei kuitenkaan ottanut vastaan. Sen sijaan hän lähetti hovimarsalkkansa ilmoittamaan, ettei tsaari ole valtuuskunnalle eikä adressin allekirjoittajille vihainen.
Aivan samoin kävi hiljan ulkoministeri Erkki Tuomiojalle. Hän otti Pietarissa Venäjän edustajien kanssa esiin sen karkean tavan, jolla maan turvallisuuspalvelun FSB:n edustajat kohtelivat suomalaista tutkijaa Seppo Knuuttilaa, kun tämä oli ottamassa jätevesinäytteitä Laukaanjoen varrella.
Tuomioja palasi Pietarista iloisena kuin Neville Chamberlain aikanaan Münchenistä: Venäjän viranomaiset olivat ilmoittaneet, etteivät he ole suomalaisille vihaisia, vaikka tapauksesta oli Suomessa nostettu suunnaton julkinen kohu. Samalla he olivat luvanneet olla itse tekemättä suurempaa numeroa omien viranomaistensa menettelystä vaan olivat armollisesti päättäneet painaa asian villaisella.
Sittemmin on ulkoministeriön taholta tehty selväksi, ettei asiaa pidä ”politisoida”, koska ”osapuolten kertomukset asiasta ovat ristiriitaisia”.
On selvää, että Seppo Knuuttilan Venäjällä osakseen saaman kohtelun taustalla on se tosiasia, että juuri hän tammikuussa – sekä Suomen että Venäjän omien ympäristöviranomaisten aidoksi hämmästykseksi – paljasti Laukaanjoen kautta Itämereen lasketut jättimäiset fosforipäästöt.
Hänen pidättämiseensä päättyneen tutkimusmatkan valmisteluissa tapahtui kuitenkin jotain outoa.
Retkeen liittyvät asiakirjat ja kartat, joista sovitut näytteenottopaikat kävivät ilmi, toimitettiin kyllä hyvissä ajoin Suomen ympäristökeskuksesta Helsingissä toimivalle Itämeren suojelukomissiolle Helcomille. Sen piti toimittaa ne eteenpäin Venäjän viranomaisten kautta EuroChemin tehtaalle Kingiseppiin. EuroChem ilmoittaa kuitenkin, ettei se koskaan niitä saanut.
Jokainen ymmärtää, etteivät kaikkien osapuolten kertomukset tässä asiassa voi olla samanaikaisesti totta – joku valehtelee.
Ulkoministeriön (UM) pitää puolestaan ymmärtää, että se osapuoli, joka asiassa valehtelee, on menettelyllään aiheuttanut noottikriisin Suomen ja Venäjän välille.
Seppo Knuuttila tunnetaan tietorikkaana ja suorapuheisena henkilönä. Kun epämääräisesti sanotaan, että ”osapuolten kertomukset asiassa ovat ristiriitaisia”, kuulijoille voi jäädä väärä epäilys.
Voidaan ajatella, että Knuuttila on uhmakas Rambo, joka on omalla menettelyllään aiheuttanut kriisin – että erimielisyys on Knuuttilan ja EuroChemin välinen, ja koskee sitä, oliko Knuuttila kiinni otettaessa luvatta tehtaan alueella vai ei. Siitä ei ole kysymys.
Jos taas ongelman ydin on Helcomin ja EuroChemin välisessä tiedonkulussa, niin Knuuttilan kohtelu on osoittautunut kohtuuttomaksi ei vain Venäjän vaan myös eräiden Suomen viranomaisten taholta.
EuroChemin tehtaan alueella sijaitsevasta kipsivuoresta aiheutuvat fosforipäästöt voidaan saada kuriin. Kun se on onnistunut vastaavien, tosin pienempien jätevuorten osalta Suomessa ja Ruotsissa, se onnistuu myös Venäjällä.
Jos alueelle joudutaan rakentamaan täysin uusi puhdistuslaitos, se maksaisi noin 10–20 miljoonaa euroa.
Miljardin dollarin vuosivoittoa tekevän EuroChemin rahoissa se ei tunnu missään. Sen pääomistajan Andrei Melnitshenkon häät Rivieralla maksoivat 30 miljoonaa euroa ja hänen huvijahtinsa 300 miljoonaa.
Yksityiset suomalaiset tahot ovat puhdistuslaitoksen rakentamista ehdottaneet ja tarjonneet EuroChemille sekä tieteellistä asiantuntemusta että teknisiä ratkaisuja. Toivottavasti UM on rohkeasti uskaltanut puolustaa edes tätä hanketta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
