Kuka haluaa päättää EU:n rahoista?
Tässä sitä ollaan puhtaine kauloinemme. EU-parlamenttiin on saatu sellaiset edustajat, jollaiset äänestämättä jättäneet halusivat sinne äänestäjien valitsevan.
Maaseudun kannalta edessä on tuttu kysymys: kuka tai mieluummin ketkä hoitavat seuraavan viiden vuoden ajan asioita siinä valiokunnassa, jonka nimi on maatalous ja maaseudun kehittäminen?
Maaseudun Tulevaisuuden vaalikoneessa maaseutuvaliokuntaan lupasivat pyrkiä Anneli Jäätteenmäki, Olli Rehn ja Paavo Väyrynen eli kaikki keskustan valitut.
Kokoomuksesta maaseutuvaliokuntaan lupasi pyrkiä varasijalle jäänyt Petri Sarvamaa. Hänen kohtalonsa riippuu nyt siitä, mitä äänikuningas Alexander Stubb tekee isona.
Vaikka kyseessä eivät olleet ministerin eikä edes suulliset lupaukset, asia ei ole vielä selvä. Uuden Suomen vaalikoneessa keskustan valituista vain Väyrynen vahvisti MT:n vaalikoneessa antamansa lupauksen. Tiistain Kauppalehdessä maaseutuvaliokuntaan ei ole menossa kukaan.
Jäätteenmäellä ja Väyrysellä on ollut mahdollisuus pyrkiä EU-parlamentin maaseutuvaliokuntaan ennenkin, mutta he eivät ole niin tehneet tai ainakaan onnistuneet.
Sillä ei valiokuntiin mennä noin vain. Ei varsinkaan maaseutuvaliokuntaan, joka käsittelee suurta osaa EU:n budjetista ja EU:n ainoaa oikeasti yhteistä politiikkaa. EU-parlamentin maaseutuvaliokuntaan on tunkua – muualla, maista joissa halutaan katsoa oman edun perään. Suomella oli viime kaudella kaksi varajäsenyyttä, kokoomuksen Sarvamaa ja keskustan Riikka Pakarinen.
Suomalaismepeillä on toki hyvä lähtöasemat, kun valiokuntapaikkoja jaetaan. On komissaaria, suoraan hallituksesta lähtevää ja entistä ministeriä, pitkäaikaista europarlamentaarikkoa. Se antaa arvovaltaa ja uskottavuutta titteleitä kunnioittavassa Euroopassa.
Suorin tie maaseutuvaliokuntaan olisi silti ollut Sarvamaalla, hän kun on ennenkin ollut.
Peli etenee niin, että EU:n parlamenttiryhmissä valiokunta- ja muista paikoista neuvottelee kunkin maan eniten ääniä saanut edustaja. Neuvottelut alkavat heti kesäkuun alussa.
Avainasemassa ovat siten Alexander Stubb, Olli Rehn, Jussi Halla-aho, Liisa Jaakonsaari, Heidi Hautala ja Merja Kyllönen.
Jokainen meppi saa vähintään yhden valiokuntapaikan ja yhden varapaikan. Arvostetuimmat, ahkerimmat ja taustaryhmältään vahvimmat saavat useammankin.
Varapaikkakin on käypää valuuttaa, varaedustaja voi osallistua aina kokoukseen. Onpa sellainenkin mahdollista, että tekee kaupan ja menee jonkun toisen tilalle, vaikkei ole edes varajäsen. Jäätteenmäki teki niin, kun valiokunta äänesti maatalousuudistuksesta.
Stubbin tilanne on mutkikas. Hän neuvottelee samaan aikaan sekä parlamenttiasemista että pyrkii kokoomuksen puheenjohtajaksi, jolloin ei itse menisikään parlamenttiin.
Jos Stubb luottaa voittoonsa, neuvotteleeko hän paikkoja jo Sarvamaata ajatellen? Siinä tapauksessa yksi paikka olisi maaseutuvaliokunnassa. Joka tapauksessa sitä vaatii kokoomuksen maaseutu-uskottavuus.
Rehnin tehtävä on hoitaa Suomelle maatalousmeppi keskustaliberaalien Alde-ryhmään. Entiselle komissaarille lienee tarjolla muitakin paikkoja, mahdollisesti EU:n huipputehtäviäkin. Silloin maaseutuvaliokunta lankeaisi jollekin toiselle keskustalaiselle – joiden aitoon innostukseen uskon vasta kun näen.
En yllättyisi, vaikka valiokuntaan menisikin lopulta samaan parlamenttiryhmään kuuluva RKP:n Nils Torvalds.
Sen sijaan yllättyisin iloisesti, jos maaseutuvaliokuntaan menisi muista ryhmistä perussuomalaisten Sampo Terho, vasemmiston Merja Kyllönen tai SDP:n Miapetra Kumpula-Natri. En järkyttyisi.
Maatalouspolitiikassa ei ole tulevalla EU-parlamenttikaudella megaluokan asioita – paitsi jos EU:n maatalouspolitiikkaan tehdään välitarkistus, jollaiset ovat tavanneet olla jopa isompia kuin varsinaiset uudistukset.
Jos välitarkistusta ei tule, maatalouden kannalta isoin juttu onkin kauppaneuvottelut Yhdysvaltojen kanssa, ja koko maa- ja metsätaloudelle energia- ja ilmastopolitiikka.
Maaseudun elämä ei enää olekaan yksinkertaista ja yhden valiokunnan varassa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
