Kaikki häviävät

Vielä perjantaiaamuna suomalainen konsensus ja solidaarisuus näytti olevan sittenkin voimissaan. Vaikka kukaan ei pitänyt syntymässä olevaa yhteiskuntasopimusta loistavana, se näytti kuitenkin olevan nykyisessä tilanteessa paras mahdollinen. Sopimus vahvistaisi kasvua ja työllisyyttä. Ei tarpeeksi, mutta se veisi kuitenkin oikeaan suuntaan.

Iltapäivällä asetelma tuntui kääntyneen päälaelleen. Auto- ja kuljetusalan AKT teki seuraa elintarviketyöntekijöiden SEL:lle ja jättäytyi sopimuksesta pois. Palvelualojen PAM:n poisjäänti oli kuitenkin satuttava isku kaikille. Erityisen paha se oli sopimukseen vastuullisesti suhtautuneelle SAK:n puheenjohtaja Lauri Lylylle, joka vielä aamulla suhtautui suomalaiseen sopimusyhteiskuntaan toiveikkaasti.

Yhtäkkiä suomalainen yhteiskunta oli ajautunut orastavasta toiveikkuudesta tilanteeseen, jossa kaikki tuntuvat häviävän. AKT: n puheenjohtaja Marko Piirainen tiivisti ajatuksensa siihen, että vastuu talouden kasvusta ja hyvinvoinnin ylläpitämisestä on yrityksillä, joiden pitäisi keksiä parempia tuotteita markkinoille.

Niinpä. Tosin tätä yritykset tietysti joka tapauksessa tekevät. Vieläpä Suomessa, jolloin ainakin siltä osin työ ja verot jäävät tänne. Mutta kun kysymys on siitä, voisiko myös valmistus jäädä tänne, luulisi asian kiinnostavan myös kuljetusalan työntekijöitä. Hiipuva vienti osuu suoraan ja kipeästi Piiraisen joukon nilkkaan.

Sama pätee kaupasta ja palveluista elävän PAM:n jäseniin. Jos veronalennukset jäävät saamatta ja hallitus ajautuu uusiin leikkauksiin, kotimainen kulutus vähenee ja moni ammattiliiton jäsen joutuu huolestumaan työpaikkansa puolesta, valitettavasti.

Häviäjiä ovat myös ne yritykset, jotka ovat päättäneet investoida Suomeen tai haluaisivat tehdä niin. Jos kilpailukyky ei kohene, investoinnit suuntautuvat helposti ulkomaille ja kotimarkkinoilla menestyminen vaatii säästöjä, jotka koituvat kalliiksi sekä työntekijöille että veroista elävälle Suomen valtiolle.

Hallitukselle palkansaajien panttivangiksi ajautuminen on tappio sinällään. Jos sopimus kaatuu, vaihtoehdot talouskasvun tukemiseen ovat vähissä, kuten pääministeri Juha Sipilä on jo aiemmin todennut.

Jo ennestään tiukassa ahdingossa eläville maataloustuottajille suomalaisten ostovoiman heikkeneminen on ilman muuta uusi heikko uutinen eikä syntynyt tilanne ole välttämättä voitto myöskään pääoppositiopuolueelle sosiaalidemokraateille. Gallup-kannatus on hurjaa, mutta ongelmien ratkaisu on heille aivan yhtä vaikeaa kuin nykyisellekin hallitukselle. Velkaantumalla ei Suomen ongelmia ratkaista. Kipeät päätökset odottavat myös seuraavaa hallitusta.

Sopimuksen kaataminen koituu tappioksi myös palkansaajaliikkeen sisäiselle solidaarisuudelle. On vaikea nähdä, että uuden suomalaisen suurliiton rakentaminen ja asemointi helpottuisi tilanteessa, jossa osa liitoista olisi koko maata palvelevien uhrauksiin valmis ja osa ajaa puhtaasti omien, vielä työssäkäyvien, jäsentensä etua.