päivän punkti Reilu ruoka
Moni on kysynyt, voisiko reilun kaupan pelisääntöjä soveltaa Suomeen. Hyvä kysymys.
Reilussa kaupassa kuluttaja valitsee tuotteen, jonka alkuperä täyttää tietyt vaatimukset. Tuotteen on tuottanut pienviljelijä, tavaralla on takuuhinta, osa hinnasta käytetään yhteisön hyvinvoinnin lisäämiseen, eikä tuotetta ole tuotettu geenimuunnelluista aineksista.
Tarkoitus on ollut luoda järjestelmä, jolla puolustetaan pienviljelijää monopoleja vastaan. Kaupankäynnin kova laki kun on, että voittaja vie kaiken. Silloin tuottajalle ei jää mitään.
Reilusta kaupastakin on esitetty epäilyjä. Alkuperän selvittäminen ei aina ole yksinkertaista, eikä välikäsistä yleensä ole pulaa.
Tämä ei kuitenkaan tee järjestelmää kelvottomaksi. Reilun kaupan tueksi luotu rakenne toimii pääpiirteissään hyvin. Kehitysmaiden pienviljelijät saavat parannusta toimeentuloonsa.
Miksei reilu kauppa voisi toimia myös kotimaisissa tuotteissa?
Jos kaupassa olisi reilun possun kinkkua ja reilun vasikan paistia, olisiko kuluttaja valmis maksamaan hieman lisää?
Veikkaan, että olisi. Se vaatisi tietenkin järjestelmää taakseen, takuuta siitä, että tavara olisi sitä mitä sanotaan.
Kuluttajan etu olisi paitsi hyvä ruoka, myös elävä maaseutu. Reilun kaupan tuote takaisi tuottajalle tietyn hinnan. Sen lisäksi olisi lisähinta, joka kerättäisiin eri pottiin ja käytettäisiin maaseudun kehittämiseen.
Jos reilusta pelistä ollaan valmiita maksamaan kahvia ostettaessa, niin miksei myös ruisleivän kohdalla? Voisiko huipputuote olla lähellä tuotettu reilu ruoka, jolloin lähiruoka ja reilu peli yhdistyisivät ja syntyisi reilu lähiruoka?
Reilussa kaupassa on vain yksi vaikeus. Miten saada kauppa mukaan siten, että sekin tinkisi osuudestaan? Ehkäpä sekin onnistuu.
Hyvä kauppa kun on tunnetusti sellainen, jossa kaupan jälkeen sekä ostaja että myyjä ovat vähän tyytymättömiä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
