Tam-Silkin tuotteilla hyvä noste, mutta työntekijöiden pula pulmana – "hirvittävän moni alalle opiskeleva haluaa katriniskaseksi"

Antti Lehtinen säätää kutomakonetta, jossa on tuhansia neuloja ja 99 lankarullaa. Työn alla on neulosta luomupuuvillasta ja modaalista. Tam-Silkillä on vanhastaan tyypillisesti hyvin pitkiä työsuhteita: Lehtinen on työskennellyt yrityksessä pisimpään, 47 vuotta. Kuva: Sanne Katainen

Syksyn tullen moni kaipaa lämpimämpiä alusvaatteita ulkoiluun. Harvempi tietää, että niitä löytyy edelleen alusta loppuun kotimaassa valmistettuina.

Meillä paras sesonki alkaa juuri nyt, kun säät viilenevät, toteaa Tam-Silk Oy:n toimitusjohtaja Juha Haapasaari.

Yritys toimii Kangasalan Lentolassa lähellä Tampereen rajaa.

Tam-Silkin naisten alusvaatteet kulkevat polvelta toiselle, mitä yrityksen muutama vuosi sitten uudistunut omistajaporraskin on sekä ihmetellyt että ihastellut. Laamapaitoja ja lahkeellisia alushousuja on valmistettu jo 1930-luvulla eikä loppua näy.

Perinteisen puuvillan rinnalle ovat raaka-aineiksi tulleet bambu sekä merinovillan ja silkin yhdistelmä eli puhekielessä ”villasilkki". Niistä valmistetaan paitoja ja housuja myös miehille ja lapsille.

Yritys on 2,5-kertaistanut liikevaihtonsa kolmessa vuodessa sen jälkeen, kun se sai uudet omistajat, jotka haluavat nostaa kotimaisen vaateteollisuuden kuluttajien tietoisuuteen.

"Sitä ennen 90 prosenttia myynnistä tuli keskusliikkeiltä, mutta markkinointi oli täysi nolla", Haapasaari kuvaa.

Omaa markkinointia on kehitetty suunnitelmallisesti kolmen vuoden ajan, ja tulokset näkyvät. Keskeinen on ollut sosiaalinen media, mutta tänä syksynä Tam-Silk nähdään myös tv-mainoksissa.

Lisäksi koronan aikana, kun paikallisuuden arvo nousi uuteen kukoistukseen, yritys on tavoittanut uusia kuluttajia.

Aivi Köövi leikkaa bambuneulosta. Se ja merinovilla-silkki ovat nykyisin tuotannon pääraaka-aineet. Kuva: Sanne Katainen

Tam-Silkin rinnalla on kaksi muutakin tuotemerkkiä – Kalsarit ja Neulomo. Ne ovat kuitenkin liikevaihdossa mikrobrändejä, kuten Haapasaari niitä kutsuu.

”Tuotteemme ovat markkinoinnin mielessä tavallaan aika ääripäitä. Se vaatii ajoittain vähän taiteilemista”, markkinointipäällikkö Jussi Hietaranta myöntää.

Uusin tuoteperhe, Kalsarit, on kohdennettu 30–40 -vuotiaille miehille, ja mainonta on sen mukaisesti räväkkää. Vastaanotosta päätellen siinä on onnistuttu.

Omistaja ja edellinen toimitusjohtaja Tuomo Saarni heitti ajatuksen perinteisistä miesten alushousuista – siis bokseresita ja pitkistä kalsareista.

”Hän totesi vitsaillen, että kun kaikilla muilla miesten kalsarimerkeillä on nykyisin kuosia ja väriä jos jonkinmoista, me voisimme keskittyä pelkästään mustiin”, Hietaranta kertaa.

Suomalaiseen makuun se osui enemmän kuin hyvin. Suosiota on lisännyt laaja kokovalikoima ja materiaali: bambu on erinomaisen ystävällinen iholle ja myös helppohoitoinen. Puolihumoristisen mainoslauseen mukaan pyykkäykseksi riittää, kun jättää kalsarit yöksi lattialle tuulettumaan.

Tasa-arvon nimissä pilke silmäkulmassa nimetty "Uko" kalsarit sai rinnalleen ensin Emännä -mallin. Perusväristäkin on sitten vähän lipsuttu – asiakkaiden toiveesta.

”Äitienpäiväksi tehtiin naisille pinkit bokserit. Niiden suosio yllätti meidät ihan täysin. Määrä myytiin heti loppuun”, kertoo tuotannon esimies Piia Hatunen.

Uusia ideoita on virinnyt, mutta bambuneuloksen saatavuus aiheuttaa vähän haasteita. Tilaukset pitäisi kyetä tekemään hyvissä ajoin.

Kolmas tuotemerkki Neulomo ostettiin kolme vuotta sitten, kun Nokian Neulomo teki konkurssin. Mallisto käsittää ennen kaikkea naisten neulostunikoita, puseroita ja mekkoja.

• Mulesing tarkoittaa merinolampaille tehtävää operaatiota, jossa poistetaan peräaukon ympäristöstä löysää ihoa.
• Syntyvä arpikudos vähentää loiskärpästen munimista ja toukkien aiheuttamaa kivuliasta myiaasi-sairautta.
• Euroopassa toimenpide ei ole käytössä ja Uusi-Seelanti on sen kieltänyt.
• Maailman suurimmassa merinovillan tuottajamaassa Australiassa käydään aiheesta kovaa keskustelua.
• Toimenpiteen vastustajat väittävät, että mulesing tehdään ilman kivunlievitystä.
• Australian merinovillan tuottajat kuitenkin ilmoittavat, että suurin osa tiloista käyttää lievitystä.

Kuva: Sanne Katainen

Tam-Silk oli yksi niistä ketteristä yrityksistä, joille "koronavuosi satoi suoraan laariin", kuten Juha Haapasaari kuvaa.

Yritys käynnisti kangasmaskien tuotannon alkukesästä heti, kun niiden myyntiin saatiin viranomaisten ohjeistus.

"Muutama tunti siitä meillä oli ensimmäiset myynnissä verkkokaupassa. Kerkisimme tehdä niitä noin 130 000 ennen kuin Kiinan tuonti ehti tänne. Se korvasi meillä sen täyden pysäyksen, kun vaatemarkkinat putosivat maaliskuussa."

Tänä vuonna kasvu on jatkunut. Kahden miljoonan euron liikevaihto saatiin juuri kokoon, ja vuoden isoin sesonki on siis vasta aluillaan.

Haapasaari ennakoi, että liikevaihto kasvaa viime vuodesta kaksinumeroisen luvun ja tuloksessakin päästään "plus-miinus-nollaan".

Suotuisassa kehityksessä on kuitenkin kaksi hidastetta.

Tehdaskiinteistö on rakennettu 1960-luvun alussa. Malliltaan rakennus on sellainen, että remontoimallakaan siitä ei käytännöllisempää tule.

"Tontti on haussa, kun tässä vuokra-aikakin päättyy 2023 lopussa. Pirkanmaalla me pysymme, kun Tampere-Kangasala akselilta olemme kotoisin", Haapasaari kertoo.

"Mutta konseptia mietimme. Meidän pitää olla myös näkyvillä, jotta kuluttajat näkevät meidät. Emme siis voi mennä mihin vain teollisuusalueen nurkkaan."

Tässä syntyy perinteisen laamapaidan seuraksi alushousuja. Mallisto on säilynyt yrityksen tuotannossa jo sotia edeltävältä ajalta, ja sillä on yhä asiakaskuntansa. Kuva: Sanne Katainen

Kun tehdaskierroksemme etenee varastoon, on hyllyjen välissä pakko heittää: paljonko teillä on eri tuoteartikkeleita?

”Hyvä kysymys. Yritin sitä tässä juuri vähän aikaa sitten laskea”, Hatunen toteaa.

Hän päätyi lähemmäs 200:aa ilman, että eri värit ja koot on eroteltu.

Taiteilemista vaaditaan siten myös tuotannossa, jotta tuotteita osataan valmistaa menekkiin nähden riittävästi mutta kuitenkin niin, että ylijäämääkään ei jäisi. Hävikki on kustannuserä.

”Tuotevalikoimassa tehdään pikkuhiljaa karsintaa. Tänä vuonna tuotiin esimerkiksi tilalle ensi kertaa kesään mallistoa kuten housuhameita”, Piia Hatunen kertoo.

Näin tavoitellaan vähitellen hieman tasapainoisempaa menekkiä ympäri vuoden.

Tuotekehityksessä arvokkaiksi ovat myös osoittautuneet vanhat kaavat, jotka ovat onneksi säilyneet yrityksen arkistossa. Esimerkiksi housumallinen alushame otettiin viime vuoden aikana uudelleen valmistukseen.

Äitienpäiväksi tehtyjä pinkkejä kalsareita ei löydy varastoista hakemallakaan. Miesten kaksivärisen festarimallin viimeiset kappaleet Piia Hatunen löysi tehtaanmyymälästä. Kuva: Sanne Katainen

Toinen pulma on rekrytointi. Henkilöstö on lähes kaksinkertaistunut, mutta vaiheompelun osaavia ei tahdo löytyä. Heitä ei kouluteta koko maassa.

Juha Haapasaari kertoo, että sama ongelma on kaikilla kotimaisilla vaatevalmistajilla. Tam-Silk ja Nokialla toimiva Nousu Design ovat esimerkiksi kampanjoineet yhdessä opiskelijoiden keskuudessa.

"Hirvittävän moni alalle opiskeleva haluaa katriniskaseksi. Sitä pitää arvostaa, mutta niitä, jotka siihen pystyvät, mahtuu tähän maahan valitettavan vähän."

Suomen Yrittäjäopistolla on käynnissä puolen vuoden täsmäkurssi, jolla koulutetaan Tam-Silkille ja kolmelle muulle paikalliselle yritykselle kullekin yksi ompelija lisää.

Merinovilla-silkistä valmistetaan myös asusteita: ranteenlämmittimiä, säärystymisiä, kaulureita, kypäräpipoja, tuubihuiveja ja ponchoja. Kuva: Sanne Katainen

Harvat Suomessa vaatteita myös valmistavat yritykset eivät voi kilpailla hinnalla.

”Meidän pitää valmistaa laadukasta. Kotimaisuuskin on vain lisäarvo. Kukaan ei osta vaatetta vain sen kotimaisuuden vuoksi”, Jussi Hietaranta painottaa.

Laatu rakentuu Tam-Silkin tapauksessa kestävistä materiaaleista, jotka sopivat mahdollisimman monille - myös herkkäihoisille. Mallien pitää olla mukavia päällä ja kokovalikoiman laaja.

Itsestään selvää on nykyisin se, että tuotannon pitää olla niin vastuullista ja läpinäkyvää, kuin mihin tilaaja vain kansainvälisissä moniportaissisa toimitusketjuissa pystyy seuraamaan.

”Kaikki luomupuuvilla- ja modaalilankamme tulevat eurooppalaisilta valmistajilta ja mulesing-vapaa merinovilla Australiasta ja Uudesta-Seelannista. Silkki ja bambu tulevat Kiinasta”, Piia Hatunen kertoo.

Kierrätysmateriaalien käyttöön Tam-Silk ei vielä ole lähtenyt. Materiaalien kehitystä seurataan tarkasti, mutta toistaiseksi niiden laatu ja käyttömukavuus eivät vastaa yrityksen alusvaatteilleen asettamia vaatimuksia.

"Toki tuotannossa pyrimme kierrättämään ja hyödyntämään materiaalit mahdollisimman tarkoin", Hatunen kuvaa.

Ylijäämäpalat myydään tehtaanmyymälällä järjestettävissä tapahtumissa muutaman kerran vuodessa.

• Tam-Silk Oy on perustettu Tampereella Kotiteollisuustrikootehtaan nimellä vuonna 1909.
• Se muuttui Tampereen Silkkikutomoksi vuonna 1925 ja tunnettiin varsinkin naisten leningeistä.
• 1960-luvulla tarvittiin lisää tilaa ja yritys muutti Kangasalle ottaen käyttöön nimen Tam-Silk.
• 2018 omistajiksi tulivat Jari Tuovinen, Pekka Siivonen-Uotila, Tuomo Saarni, Sonja Ahtiainen ja Timo Häkkinen.
• Tam-Silk myös osti konkurssiin ajautuneen Nokian Neulomon tuotemerkit.
• Pääomistajia ovat sarjayrittäjät Tuovinen (mm. Nordic FoodTech ja Visionplus sijoitusrahastot, Naughty Brgr) ja Siivonen-Uotila (mm. Dagsmark Petfood, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Hunajayhtymä).
• 2021 vaatesuunnittelija Paola Suhonen ja rahoitusammattilainen Riikka Koskenohi tulivat hallitukseen.
• Työntekijöitä on 39 (2017 21) ja liikevaihto on kolmessa vuodessa 2,5-kertaistunut 2 669 000 euroon.
• Oman verkkokaupan lisäksi Tam-Silkin tuotteita löytyy edelleen jälleenmyyjiltä, joista laajin myymälöiden määrältä on Halpahalli-ketju.