Entä jos eurohajoaa sittenkin

Euron kriisi ei hellitä. Viime viikon tapaus oli EU:n huippukokous, jonka lastut lentelevät jäsenmaissa edelleenkin. Vaikka huippukokous linjasi euron pelastamisen seuraavat toimet, kukaan ei tarkasti tunnu tietävän vieläkään mistä on sovittu.

Eurokriisi on nyt Kreikan jälkeen kypsynyt Espanjan pankkikriisiksi. Espanjan pankit ovat kuralla maassa puhjenneen kiinteistökuplan seurauksena. Maassa rakennettiin hullun lailla miljoonia kerrosneliömetrejä, hinnat nousivat taivaisiin ja pankit syytivät rahaa joka puolelle olemattomia vakuuksia vastaan.

Kun kupla puhkesi, kiinteistöt jäivät myymättä ja pankit joutuivat nuolemaan näppejään. Nyt Espanjan pankkien tappiot pannaan eurooppalaisten veronmaksajien piikkiin.

Suomen hallitus linjasi etukäteen, että Espanjan pankkeja voidaan auttaa vain antamalla lainaa Espanjan valtiolle. Kokouksessa sovittiin toisin. Lainaa annetaan suoraan pankeille eikä edes vakuusjärjestelyä sovittu.

Huippukokous päätti yhteisen pankkivalvontaelimen perustamisesta. Tämä päätös lisäsi uskottavuutta euron pelastusohjelmaan, ja antoi selkänojan myös Saksan liittokanslerille Angela Merkelille.

Voidaan ajatella, että jatkossa EU:lla on paremmat välineet valvoa holtittomasti käyttäytyviä pankkeja. Valvonta ei silti takaa onnistumista, esimerkiksi Yhdysvalloissa saatiin aikaan maailman suurin pankkikonkurssi huolimatta siitä, että maassa on vahva pankkivalvoja.

Kotimaassa pääministeri Jyrki Katainen on joutunut puun ja kuoren väliin selittäessään huippukokouksen ratkaisuja. Paitsi, että Suomi joutui kääntämään takkinsa pankkitukiasiassa, myös joukkovelkakirjojen jälkimarkkinaostoja koskevassa päätöksessä Suomi jäi jalkoihin.

Katainen on selittänyt, että Suomi esti päätöksen antaa valtuudet jälkimarkkinaoperaatioihin. Muualla maailmassa tätä ei ymmärretä lainkaan. Päinvastoin. On sanottu monella suulla, että Suomi ei jälkimarkkinatoimintaa voi edes estää, halusi tai ei.

Tämän sanoi myös eduskunnan suuren valiokunnan jäsen Mauri Pekkarinen (kesk.). Pekkarinen muistutti Helsingin Sanomissa (HS 5.7.), että Euroopan pysyvän vakausrahaston sääntöjen 18. artiklan mukaan rahasto voi päättää ostaa velkakirjoja jälkimarkkinoilta.

Kataisen ja Pekkarisen eriävät tulkinnat vaativat selityksen. Pekkarisen tukena ovat myös komissaari Olli Rehnin lausunnot, jotka ovat ihan muuta kuin Kataisen lausunnot asiassa.

Suomi on joutumassa Espanjan pankkitukipäätöksessä jälleen myös vakuusneuvotteluihin. Pankkituki on määrä myöntää ensin väliaikaisesta vakuusrahastosta ERVV:stä ja sen jälkeen pysyvästä EVM:sta. Kreikan tuen kohdalla Suomi neuvotteli ja sai jonkinlaiset vakuudet, joskin monimutkaiset ja heppoiset.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on sanonut, että myös nyt haetaan vakuuksia, koska Espanjan tuki myönnetään ensin väliaikaisesta rahastosta. Pysyvän rahaston kohdalla vakuuksia ei enää pitänyt tarvita. Sen tuki on etuoikeutetussa asemassa konkurssitilanteessa.

Huippukokous kuitenkin muutti yllättäen sääntöjä myös tässä. EVM:n tuki ei olekaan enää etuoikeusasemassa, joten todellisuudessa Suomenkaan maksamalla tuella ei ole vakuuksia. Mitä Suomi nyt tekee?

Euron kriisi ei ole ohi, kaukana siitä. Suomessa arvostetut taloustieteilijät kuten Vesa Puttonen ja Pasi Holm ovat sanoneet jo suoraan sen, minkä kansa tietää. On pakko alkaa valmistautua myös siihen vaihtoehtoon, että euro todella hajoaa.

Valmistautuminen hajoamiseen ei tarkoita sitä, että niin pitäisi käydä tai että Suomi sitä haluaisi. Maantieteelle emme kuitenkaan mitään voi.

Neuvostoliitonkin piti olla ikuinen ja sen kaatuminen yllätti koko maailman. Vähiten taisivat yllättyä neuvostoliittolaiset itse.

Euronkin piti olla ikuinen. Mutta jos se kaatuu, vähiten siitä taitavat yllättyä eurooppalaiset veronmaksajat.

Avaa artikkelin PDF