KASVIMAAN KERTOMUKSIA Neron ruoka

Miedonmakuinen purjo on sipuleista helpoimmin lähestyttäviä. Se sisältää monia sukulaisiaan vähemmän sipuleille tyypillisiä rikkiyhdisteitä.

Sumerilaiset viljelivät purjoa Urin puutarhoissa jo neljätuhatta vuotta sitten. Sen voimalla rakennettiin pyramideja Egyptissä, jonka purjoaterioita Mooseksen johdolla erämaassa seikkailleet israelilaiset ikävöivät.

Rooman keisari Nero söi mielellään purjoa öljyssä paistettuna ja keitoissa. Hän uskoi purjon vaikuttavan suotuisasti hänen ääneensä. Tämän tyrannin kerrotaan laulaneen lyyransa säestyksellä silloinkin, kun Rooma oli tulessa.

Purjoa arvostetaan Walesissa. Sen lohikäärmevaakunan vihreä ja valkoinen taustaväri viittaavat juuri purjoon. Perinteiseen walesilaiseen cawl-keittoon käytetään purjoa, keräkaalia, perunaa, pekonia ja lammasta.

Purjo vaatii melko pitkän esikasvatuksen ja runsaasti ravinteita. Sato korjataan myöhään syksyllä.

Kasvukauden aikana purjoa mullataan, jotta sen varsi valkaistuu. Multaamisen sijasta juurelle voi kasata ruohonleikkuujätettä, josta kasvi saa samalla ravinteita.

Sana purjo on peräisin ranskasta. Saksaksi purjo on Lauch, joka on muotoutunut suomen kielessä sanaksi laukka. Sipulien eli laukkojen sukuun kuuluu toistatuhatta kasvilajia.

TOPI LINJAMA

Avaa artikkelin PDF