Eläintenhoidosta saa voimaa
Palviaisten tilan navetta on peräisin 1940-luvulta ja vaatisi peruskunnostusta, mikäli karjalukua lisättäisiin. Isäntä Jari Palviainen ja Konsta-laumanvartijakoira kierroksella kanahäkkien ja lehmäaitauksen luona. Lari Lievonen Kuva: Viestilehtien arkistoLieksa (MT)
Palviaisten tila ei ole ihan tavallinen maatila. Se on villasika- eli mangalitza-tila, jonka isäntä päivittää blogia, ja emäntä puhuu laatuajasta, kun kertoo pariskunnan yhteisistä aamulypsyistä.
Jari ja Henna Palviainen käyvät kumpikin töissä Lieksan kristillisellä opistolla. Jari on näyttötutkintomestari ja Henna koulunkäynninohjaaja.
EU-tukia tilalle ei ole haettu eikä lomittajia kyselty. Lieksalaisen Hennan äiti rientää ajoittain auttamaan tilan töissä.
Kyse eläinten kanssa elämisessä on perheen harrastuksesta.
Samaan aikaan, kun eläimet antavat voimaa kodin ulkopuoliseen päivätyöhön, molemmat aikuiset myöntävät, ettei koko palettia yksin jaksaisi.
Palviaisilla on kaksi alakouluikäistä lasta, jotka ovat haastatteluhetkellä kesäleirillä. Jamalin kyläkoulu toimii vielä viiden kilometrin päässä Palviaisten asuttamasta Lampivaarasta.
”Meillä on herätys viiden aikaan, käymme eläinkierroksella ja sitten keitämme puurot lapsille, jotka lähtevät koulukuljetukseen kello 7.20. Sitten vähitellen lähdemme itse töihimme”, Henna Palviainen kertoo ja hymyilee, ettei hän käy punttisalilla.
”Ulkoilu tässä pihapiirissä riittää.”
Perheellä on kolme estrelanvuoristokoiraa, jotka hoitavat laumanvartijan tehtäviä vuorotellen. Paras koiramäärä olisi neljä. Silloin toiset koirat olisivat lepovuorossa, kun toiset vartioivat.
”Ilman koiria tämä ei onnistuisi, täällä on villi luonto lähellä. Onhan meillä kaksinkertaiset aidatkin tilan ympärillä afrikkalaisen sikaruton varalta”, Jari Palviainen kertoo.
Järvenpäästä kotoisin olevan kaupunkilaispojan elämä on muuttunut Lieksassa täysin.
Jari päätti opetella uuden tavan elää, kun vaimo heitti, että jos syö lihaa, eläin pitäisi pystyä myös itse teurastamaan.
Kesäpossuja tilalla pidettiin muutamana kesänä, kunnes löytyi villasika-rotu eli mangalitza. Sitä etsittiin ja löydettiin Länsi-Suomesta saakka.
”Olemme mekin jo muutaman eläimen myyneet. Rotu on selkeästi tunnetumpi Länsi-Suomessa ja siellä kauppa käy.”
Mangalitzassa Palviaisia alkoi heti viehättää paitsi rodun kestävyys ulkona myös lihan laatu. Kun eläimiä laidunnetaan puolitoista vuotta ulkona, syntyy tummanpunaista lihaa, jossa rasva marmoroituu pihvin sisään.
”Mangalitza on aina mehukasta. Sitä voi kutsua sikojen cadillaciksi.”
Jari Palviainen sanoo, ettei ollut tavoitteena ryhtyä yrittäjäksi. Pikkuhiljaa vain huomattiin, että eläintenpito vaatii rahaa ja yrittäjyys helpottaa toimintaa.
”Possut tulivat omaan käyttöön, samoin kuin kalkkunatkin. Nyt olemme kuuden vuoden ajan kasvattaneet omat liha-ateriamme. Mangalizat menevät teurastamon kautta.”
”Suunnitteilla on alkaa valmistaa omia salamimakkaroita ja ilmakuivattua lihaa. Toistaiseksi olemme kuitenkin kokanneet lihaa sellaisenaan”, perheen pääkokin titteliä kantava Jari Palviainen kertoo.
Hän innostui ruuanlaitosta niin, että kävi lihanleikkuukurssinkin. Nyt hän osaa irrotella paistit ja löytää fileet ilman, että mitään menee hukkaan.
Samalla kurssi oli kullanarvoista verkostoitumista maaseutuihmisten kanssa.
”Meistä kyllä pidetään täällä erinomaista huolta. Naapurit kasvattavat rehut eläimillemme, siihen energiamme tai kyvyt eivät riittäisi. Jatkuvasti pitää miettiä tasapainoa tilan töiden ja palkkatöiden välillä. Molemmat tykkäämme töistämme opistolla”, Jari Palviainen kehuu.
Samalla pihaan jo ajaakin naapuritilan isäntä poikansa kanssa jyväkuorman kanssa. Taas kelpaa sikojen elellä.
”Tätä kaikkea en olisi nuorena uskonut itsekään, jos joku olisi tullut sanomaan, että vielä sinä asut maatilalla ja kasvatat itse ruokasi”, Jaria naurattaa.
Vaimon ostama 45-vuotispäivälahjakin oli molemmille mieluinen: Tuupovaarasta Lieksaan hankittu Irmeli – vaatimaton lapinlehmä.
”Se pani päänsä kainalooni ja sanoi 'muu'”, Jari Palviainen hymyilee lahjaansa selvästikin tyytyväisenä.
Liisa Yli-Ketola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
