Työ valkoisen kullan eteen jatkuu
Veli Matkaselkä, 66, ja hänen poikansa Janne Matkaselkä, 36, nauttivat maidontuottajan työstä, vaikka juuri nyttuottajahinnan lasku tuntuu viheliäästi. PEKKA FALI Kuva: Viestilehtien arkistoRAAHE (MT)
Vihannin Korvenkylällä pihaton ovesta kurkistaa kevätaurinkoa kohti pälyileviä lehmiä. Tilalla on syytäkin paistatella tyytyväisenä.
Maatalousyhtymä Matkaselän tilalla on tuotettu parhaaseen E-luokkaan kuuluvaa maitoa yhtäjaksoisesti 25 vuotta. Sen ansiosta yhtymä palkittiin Walter Ehrströmin säätiön kultamitalilla hyvästä maitohygieniasta.
”Mitali kuuluisi vanhemmilleni. Äitini on tehnyt suurimman työn”, Janne Matkaselkä toteaa vaatimattomana.
Janne aloitti tilan isäntänä vuonna 2010, mutta hänen vanhempansa Veli ja Iiris Matkaselkä omistavat maatalousyhtymästä vielä puolet.
Veli on edelleen mukana tilan töissä. Selkäleikkauksesta toipuvan Iiriksen työt ovat siirtyneet Jannen vaimolle Sonja Matkaselälle, joka aloitti tilalla päätoimisesti viime vuonna.
Janne ja Sonja edustavat tilalla kolmatta sukupolvea. Velin isä osti tilan ja muutti Korvenkylälle aikoinaan Oulaisista.
Parsinavetta muutettiin pihatoksi vuonna 1987.
”Tämä oli Vihannin ensimmäinen pihatto”, Veli kertoo.
Janne aloitti ensi töikseen pihaton laajennuksen, joka valmistui 2011.
Nyt tilalla ammuu 55 lypsävää. Nuorkarjaa on noin 50 päätä.
Tila kuuluu Limingan Osuusmeijeriin, joka myy maitonsa Arlalle.
Jaana-niminen holstein käyskentelee robotille, joka puhdistaa tämän utareet ja tutkii solupitoisuuden.
Pian putkista alkaa virrata valkoista kultaa tilatankkiin.
Vielä 1,5 vuotta sitten Matkaselät lypsivät lehmänsä lypsyasemalla.
”Vähän jännitti, pysyykö maito E-luokassa, kun robotti tuli”, Janne kertoo.
Lehmät tottuivat robottiin kuitenkin hyvin, eikä ongelmia ole ollut.
Janne ja Sonja ovat molemmat kartuttaneet työkokemusta tilan ulkopuolella.
Janne työskenteli 11 vuotta kuorma-autokorjaamon työnjohtajana Oulussa.
Sonja puolestaan ehti tehdä viisi vuotta psykologin töitä Raahessa ennen kuin Emilia-tytär syntyi neljä vuotta sitten.
Maidontuottajan työhön totuttautumisen lisäksi nuoripari opetteli samaan aikaan vanhemmuutta ja rakensi vielä omaa taloakin.
Sonja sai kokea lypsyasemalla työskentelyä muutaman kuukauden ajan ennen robotin tuloa.
”Se oli tosi raskasta. Hyvä, että sain tietää, mitä käsinlypsy on”, hän tuumii.
Pihaton laajennuksen ja oman talon rakennuksen jälkeen pariskunta päätti, etteivät he rakenna enää ikinä mitään.
”Nyt pitäisi kuitenkin lietesäiliötä ja autotallia ruveta suunnittelemaan”, Janne hymähtää.
Nuori isäntäpari aikoo investoida maltillisesti. Hieman lisää peltoa pitäisi haalia, mutta enempää eläimiä ei mahdu.
Janne toivoo, että omaa työtä pystyisi aina tarkastelemaan kriittisesti: Miten tämän tekisi paremmin? Molemmat ovat tyytyväisiä, että saavat nyt olla itsensä työnantajia. Entisiin töihin ei ole ikävä.
”Tässä voi omalla työllään vaikuttaa tulokseen”, Janne iloitsee.
Walter Ehrströmin kultamitalin sai tiistaina Helsingin Finlandia-talolla 180 maitotilaa eri puolilta Suomea.
Suvi Niemi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
