Mikko "Peltsi" Peltola toivoo tolkkua kalastuksen villiin länteen: "Taistelua on aivan kaikesta"

Rahtilaivojen mukana Suomeen kulkeutunut mustatäplätokko on vallannut rannikkoalueet nopeasti. Tunnissa Peltola sai niitä saaliiksi peräti 13 kappaletta. Kuva: Markku Vuorikari

Kuva: Markku Vuorikari

Kuva: Markku Vuorikari

Kuva: Markku Vuorikari

Vieressäni istuu kakkostyypin kalamies.

Juontaja ja toimittaja Mikko ”Peltsi” Peltolan mukaan kalamiehiä on nimittäin kahdenlaisia: Ensimmäiset ajattelevat, ettei kala kalastamalla lopu. Sitten on sellaisia kalamiehiä, jotka ovat sitä mieltä, että kyllä se vaan loppuu.

Istumme ongella kiviröykkiön päällä, Peltolan kaverin vinkkaamilla apajilla Helsingin Lapinlahdessa.

Paikkaa ei äkkiseltään kalaisaksi uskoisi: sameassa merivedessä huojuu kosolti levää.

Todisteena kalojen ahdingosta Peltola pitää sitä, että tuhansien järvien maasta löytyy 12 uhanalaista kalalajia.

”Jos menen vaikka Päijänteelle ja saan verkolla kahdeksankiloisen, rasvaevällisen taimenen, en saa ottaa sitä. Jotain on tehty väärin, kun kaloille on pitänyt asettaa totaalirauhoituksia”, hän toteaa ja nykäisee leväklimpin irti koukusta.

Peltola on monissa aalloissa kasteltu mies: takana on mittava ura radioaalloilla. Vuoden suosituimman radiojuontajan palkinnon hän on pokannut kolmesti.

Ura on sittemmin lipunut lähemmäksi luonnonvesiä. Peltola tunnetaan muun muassa Erätulilla- ja Peltsin Lappi -sarjojen juontajana. Syksyllä sarjaa kuvataan lisää Länsi-Lapissa.

Peltolalta on myös ilmestynyt kaksi kalastusaiheista kirjaa. Hän on hankkinut kalastusoppaan ammattitutkinnon ja toimii Vantaan seudun kalastusvalvojana.

Koukku ei ehdi kastua vedessä kauaa, kun ensimmäinen kala nappaa. Onko se suutari? Ei, vaan mustatäplätokko, aggressiivinen tulokaslaji. Sitä on syytäkin onkia.

Kalastuspiireissä on hiljattain väännetty niin uudesta kalastuslaista kuin Tenojoen kalastusrajoituksistakin.

”Taistelua on aivan kaikesta.”

Kalojen suojelun tasosta puhuessaan hän siteeraa näyttelijä Jasper Pääkköstä: ”Jos tappaa rauhoitetun perhosen, saa 1 600 euron sakot. Jos tappaa uhanalaisen kalan, saa kalakeiton.”

Lauseessa on totuuden siemen: Suomen laissa yli 1 600 euron sanktiot on määrätty esimerkiksi harjusinisiiven tappamisesta. Jopa maamyyrän tappamisesta saa rapsuja, mutta rauhoitetut kalat ovat Suomessa vailla lainsuojaa. Aihe saa leppoisana miehenä tunnetun toimittajan kimmastumaan.

Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee parhaillaan uhanalaisille kaloille korvaussummia. Esimerkiksi Saimaan järvilohen salakalastus halutaan saada kuriin.

Myös patoasiat ottavat Peltolaa "suunnattomasti päähän."

”Oli se Kekkonenkin kumma mies, kun kalamiehenä salli parhaan Euroopan lohijoen – Kemijoen – patoamisen”, hän tuumii ja heittää koukusta ämpäriin kiivaasti reuhtovan mustatäplätokon. ”Kaipa Tornionjokikin olisi jo padottu, ellei se olisi rajajoki.”

Metsästyksestä pitävä toimittaja on ehtinyt myös kyyhkymetsälle. Metsästyksen säätelyä hän pitää toimivana kalastukseen verrattuna.

Elokuu on ollut epävakainen, mutta se ei erämiestä haittaa. ”Koskaan ei ole huono kesä. Säästä ahdistumista en ymmärrä ollenkaan.”

Aina kalastus ei suju kommelluksitta. Kerran Peltola liukastui jääkylmään Kymijokeen ollessaan perhokalassa. Perhoa hän ei ollut ehtinyt veteen kastaakaan, kun haalarit jo hörppäsivät urakalla vettä.

”Ajoin 140 kilometriä kotiin – vain kalsarit jalassa.”

Unohtumattomia ovat olleet myös Lapin erämaahan tehdyt retket.

”Vääjäämättä on myös reissuja, ettei tule ollenkaan kalaa. Kalastamisessa on oltava muutakin iloa kuin saalis.”