Kansalaispalkka – kohti kasvua

Kansalaispalkasta puhutaan paljon ja ylipäätään työttömän oikeudesta korvauksiin. Toiset syyllistävät laiskuudesta ja toiset kieltäytyvät ahneuteen vedoten tekemättömyyden puolesta. Ylipäätään kyse järjestelmän sisällä on paitojen pesemisestä luukulta toiselle, ja työllistyminen koskee vain itse järjestelmää.

Perimmäinen ongelma on työn tekemättömyyden kannattamattomuus. Osa-aikatyön vastaanottaminen on mahdotonta aikakaudesta toiseen, ellei palkka ylitä tukia selvästi. On helpompi ja miellyttävämpi käyttää tukia, koska järjestelmä petaa makaamisen puolesta. Ja jos mieli järkkyy, ahdistukseen löytyy projektia toisensa perään lääkefirmoja unohtamatta.

Samaan aikaan laajasti ajateltuna meidän teollisuuden perustyöpaikat valuvat halvempiin maihin. Kilpailuympäristö on muuttunut globaaliksi ja laatu on annettu tekijä, mutta hinta ratkaisee.

Liian moni ostaa vain halvinta välittämättä siitä, onko tehty työ tai tuote mistä kotoisin. Tässä mielessä olemme samalla osa ongelmaa ja ratkaisua. Mielestäni jälkimmäiseen tulisi keskittyä.

Järjestelmää muokatessa tulisi olla selkeät periaatteet siitä, että työn tekeminen pitäisi olla aina kannattavampaa kuin tekemättömyys. Samalla tulisi nähdä halpatyön merkitys yhteiskunnallemme laajasti ajateltuna. Kysymyksenä voi ajatella, mitä maksaa turhautuminen ja ihmisten tekeminen tarpeettomiksi?

Matkalla eteenpäin – myös taloudessa.

Marko Hoikkaniemi

kirjailija

Haukipudas

Avaa artikkelin PDF