KIRJA Kotimaisen dokumentin viisi vuosikymmentä
Dokumentin utopiat avaa sodanjälkeisten vuosikymmenten maailmaa dokumentti- ja lyhytelokuvien kautta.
Sodan ankeutta ei jaksettu vatvoa loputtomiin, joten valkokankaalla päädyttiin unelmoimaan paremmasta maailmasta.
Kotimaisten dokumentti- ja lyhytelokuvien tuotannon huippu saavutettiin vuonna 1956, kun levitykseen valmistui 483 lyhytelokuvaa. Television uutistoiminta alkoi vuonna 1957. Ensimmäinen dokumenttitoimittaja oli Jukka Virtanen, joka siirtyi pian viihdepuolelle.
Teoksen materiaali on ammennettu Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (Kavi) arkistosta. Siellä työskentelevät myös teoksen kirjoittajat: elokuva- ja televisiotutkimuksen dosentti Jari Sedergren ja Ilkka Kippola.
Liki 700-sivuinen järkäle sopii hyvin hakuteokseksi tai oppikirjaksi. Pienillä mustavalkokuvilla höystetyn tekstimassan seassa vilisee kiinnostavia nimiä juhlavuottaan viettävästä Jean Sibeliuksesta Touko Laaksoseen alias Tom of Finlandiin.
Puhumattakaan kotimaisen elokuvan uranuurtajista, kuten Peter von Bagh ja ohjaaja Pirjo Honkasalo.
Sisällysluettelo on jaettu lukijaa palvelevasti aihealueisiin, joista kiinnostavina esimerkkeinä mainittakoon: Propagandan, politiikan ja sensuurin maailma, Valistusta, opetusta ja tiedettä sekä Suomi-kuvia ja ulkomaanmatkoja.
Miten paljon mielenkiintoisia dokumentteja onkaan tehty vuosikymmenten saatossa. Toivottavasti niitä esitetään joskus televisiossa uusintoina.
Teoksen saaga ulottuu vuoteen 1989.
Tekijöiden mukaan sen jälkeen suomalainen dokumenttielokuva on kukoistanut ja ajanjakso vaatisi oman teoksensa. Sellaista odotellessa.
Katja Lamminen
Jari Sedergren & Ilkka Kippola:
Dokumentin utopiat – Suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan
historia 1944–1989. 680 sivua. SKS
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
