LUKENUT MIES Sinipuna ja aate
Politiikkaan kaivataan usein vaihtoehtoja. Nuorista poliitikoista niitä vielä löytyy, jos osataan kysyä. Aatteen palo ei ole kuollut. Ääripäät suorastaan etsivät vastakohtaisuuksia, vaikka emopuolueet vielä hetki sitten istuivat samassa hallituksessa.
Vasemmistoliiton Li Andersson ja kokoomuksen Susanna Koski osoittavat ainakin, että vastakohdat eivät täydennä toisiaan. Heitä on vaikea kuvitella samaan hallitukseen.
Nuoret naiset puhuvat kirjeenvaihdossaankin tarkoituksella toistensa ohi. Toisaalta he jo tunnustavat, että politiikassa on vaikeinta arvioida, milloin neuvoteltu kompromissi on tarpeeksi hyvä. Pikkusormi pahalle on siis annettu.
Molemmat ovat hyvää vauhtia nousemassa eduskuntaan kompromisseja tekemään. Anderssonilla se lienee lähempänä. Jo eurovaaleissa hän oli vähällä lyödä tuoreen ex-ministerin.
Kummankaan ei tarvitse luopua perususkomuksistaan, vaikka ne kuulostavat huvittavan naiiveilta. Andersson uskoo lakkojen syntyvän puhtaasti ay-liikkeen jäsenten keskinäisen veljeyden vuoksi. Koski uskoo, että kaikki kapitalismin viat ovat sen järjestelmän vastustajien aikaansaamia.
Keskinäistä kompromissia tuskin löytyy. Perustuloon uskova Andersson pitää vastikkeellista sosiaaliturvaa ihmisarvoa alentavana ja Koski sanoo työnteon olevan paras lääke rokulitautiin.
Li Andersson tulee asettumaan vasemmistoliiton ryhmään vaivattomasti, kun puolue jököttää oppositiossa.
Susanna Kosken lienee vaikeampi saada kokoomuksessa läpi ajatuksiaan joulun siirtämisestä viikonvaihteeseen tai juhannusaaton muuttamista tavalliseksi työpäiväksi. Mutta kyllä näitä sisaria jo nykyisessäkin eduskuntaryhmässä on.
PEKKA ALAROTU
Li Andersson ja Susanna Koski:
Punavihreä Sinivalkoinen.
Keskustelukirjeitä. 372 sivua.
Minerva.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
