vierasyliö Sokerialalla onvalmistauduttava tulevaan

Suomalaisten toimijoiden, joilla on mahdollisuus vaikuttaa EU:ssa tehtäviin päätöksiin, on oltava valppaana, jotta juurikassokerin tuotanto voi jatkua nykyisen kiintiökauden jälkeen.

Cap- ja kansallista tukijärjestelmää uudistettaessa on valmistauduttava kiintiöjärjestelmän loppumiseen viimeistään vuonna 2020. Sokerijuurikkaan tukemiseen on varauduttava, kun uutta tukijärjestelmää luodaan, riippumatta siitä, päättyykö kiintiöjärjestelmä 2015 tai 2020.

Viljelijöiden ja teollisuuden pitää yhdessä valmistautua tuleviin EU:n maatalouspolitiikan muutoksiin. Teollisuus voi turvata riittävän raaka-aineen saannin vain parantamalla viljelijöiden asemaa Suomessa.

Myös tutkimus- ja kehittämistoiminta voi antaa ratkaisuja alan kehittämiseksi. Esimerkiksi tuotantokustannusten laskemiseksi kuljetuskustannuksia pitää alentaa yhteisin toimin.

EU:ssa sokerin tuotantokiintiöt ovat 13,6 miljoonaa tonnia ja sokerin kulutus on 17 miljoonaa tonnia. Kuka toimittaa tulevina vuosina tuon puuttuvan määrän?

Sekä EU:n alhaisten tuotantokustannusten maat, kuten Ranska ja Saksa, että Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maat (AKT-maat) tai maailman köyhimmät maat (LDC-maat), joilla on vapaa tuontioikeus EU-alueelle, voisivat täyttää EU:n kulutustarpeen.

Kaikki riippuu kuitenkin maailmanmarkkinahinnasta. Jos maailmanmarkkinahinta on matala, AKT- ja LDC-maat kilpailevat alhaisten tuotantokustannusten EU-tuottajien kanssa toimituksista EU-markkinoille.

Mutta jos maailmanmarkkinahinta on korkea, AKT-maat ehkä myyvät sokerinsa paikallisille markkinoilleen EU-markkinoiden sijaan.

Monet EU:n sokerin puhdistajat kilpailevat tästä samasta tuontisokerista. Euroopan suurin sokerin puhdistaja, englantilainen Tate&Lyle on kuilun partaalla, samoin kuin Portugalin puhdistamot. Puhdistamot käyttävät vain 50–60 prosenttia kapasiteetistaan. Ne eivät pitkään pysy toiminnassa tuottamalla tappiota.

Tilanne ei ole juuri erilainen EU:n ulkopuolella. Brasilialla, maailman suurimmalla sokerin tuottajalla, on samanlainen alhaisen kapasiteetin käytön ongelma. Vain 50–70 prosenttia tehtaiden kapasiteetista on käytössä, koska sokeriruo’on saanti on vaikeaa.

Ruokokasvustoja ei ole riittävästi uusittu, ja sen vuoksi sadot ovat pienentyneet. Tehtaiden kapasiteetti on paljon suurempi kuin sokeriruo’on tuotanto.

Brasilian tuotantokustannukset määrittävät maailmanmarkkinahinnan tason. Muutaman viimeisen vuoden aikana Brasilian tuotantokustannus on noussut 14 sentistä 19 senttiin per naula. Nopea tuotantokustannusten nousu kertoo siitä, että lähitulevaisuudessa Brasilia ei ehkä pysty toimittamaan sokeria kasvaville maailmanmarkkinoille.

Joka vuosi maailmassa tarvitaan noin kaksi miljoonaa tonnia kulutuksen kasvaessa lähinnä kehittyvissä maissa.

Liiallinen riippuvuus maailmanmarkkinoista ei ole hyvä asia Suomelle eikä muille EU-maille. Kotimainen tuotanto takaa luotettavan sokerin saannin kaikissa olosuhteissa.

Jo ennen kuin sokerin tuotantokiintiöjärjestelmä päättyy, meidän on valmistauduttava tulevaan. Monet sokerialan järjestöt ja Euroopan parlamentti haluavat pitää kiintiöt vielä vuoteen 2020 saakka.

Euroopan juurikkaanviljelijöiden, Euroopan sokeriteollisuuden ja erikoistuneen sokerikaupan yhdistykset kaikki kannattavat kiintiöjärjestelmän jatkamista vuoteen 2020 saakka. Myös monet jäsenmaat, kuten Ranska, Espanja, Saksa, Itävalta, haluavat kiintiöjärjestelmälle jatkoaikaa.

Saksan ja joidenkin muiden suurten jäsenmaiden teollisuus ja myös EU-parlamentti haluavat järjestelmän, missä ennen kunkin markkinointivuoden alkua päätettäisiin, mikä osuus kiintiön ulkopuolisesta sokerista voitaisiin myydä EU:n sisämarkkinoille.

Tämä niin sanottu ”joustava kiintiöjärjestelmä” laillistaisi kiintiöiden kasvattamisen alhaisten tuotantokustannusten EU-maissa.

Myös Suomessa on valmistauduttava hyötymään tästä muutoksesta. Suomessa oma juurikassokerin tuotanto kattaa vain noin 40 prosenttia kulutuksesta. Tuotantoa pitää kasvattaa niin, että kaikki tuotantokapasiteetti tulee käyttöön.

Tämä on mahdollista vain, jos tuotantokustannuksia pystytään laskemaan hehtaarisatoa kasvattamalla ja tuottavuutta parantamalla sekä maatiloilla että tehtaalla.

EU:n valkosokerin viitehinta laski edellisessä uudistuksessa 404 euroon tonnilta, mutta markkinahinta on nyt yli 700 euroa tonni. Kukaan ei pysty ennustamaan markkinahintaa viiden vuoden päähän.

Ainut varma tieto tulevaisuudesta on se, että sekä maailmanmarkkinahinnan että myös EU-hinnan vaihtelu tulee olemaan suurta.

On tärkeää, että Suomen juurikassokerin tuotanto pystyy selviämään niistä vaikeista vuosista, kun maailmanmarkkinahinta on matala ja EU-markkinoilla raivoisa hintakilpailu.

Tutkimus ja alan kehittäminen on hyvin olennaista, jotta näistä vuosista selvitään ja löydetään hyviä ratkaisuja tulevaisuutta varten.

Koko ketjun on toimittava yhdessä siihen suuntaan, että vaikeiden vuosien läpi selvitään niin, että juurikassokerin tuotantoa on Suomessa vuoden 2020 jälkeen.

Kaikissa sokeria tuottavissa jäsenmaissa mietitään tulevia selviytymismahdollisuuksia. Suomella on vielä hyvät mahdollisuudet taistella oman sokerintuotantonsa puolesta.

ELLEN HUAN-NIEMI

LEENA SEPPÄ

Ellen Huan-Niemi on MTT/Taloustutkimuksen tutkija ja Leena

Seppä maatalousylitarkastaja

maa- ja metsätalousministeriössä.

Avaa artikkelin PDF