Hallituksen taru on lopussa, mutapainin voittajan ratkaisevat äänestäjät – tulos voi yllättää
Brysselissä voidaan nyt hyvällä syyllä kysyä, mikä on Suomen ”todellinen ja oikea” kanta valmisteilla olevissa suurissa ympäristö- ja ilmastoratkaisuissa?München
Sanna Marinin hallituksen taru alkaa olla lopussa. Valtiovarainministeri Annika Saarikon johtama keskusta ja ympäristöministeri Maria Ohisalon johtamat vihreät eivät enää näytä sopivan samaan koalitioon. Kuva: Heikki SaukkomaaKyllä. Yksityinen metsänomistaja voi olla tyytyväinen.
Sanna Marinin (sd.) horjuvan hallituksen esitys luonnonsuojelulaiksi kaatui eduskunnan ympäristövaliokunnassa.
Keskusta hyppäsi hallitusrintamasta opposition puolelle kannattamaan lakimuutoksia, jotka parantavat metsänomistajan omaisuudensuojaa.
Aika näyttää, miten ratkaiseva tämä voitto lopulta oli metsäonmistajille.
Kyllä. Luonnonsuojelu kärsi takaiskun.
Sekään ei pitkässä juoksussa ehkä sittenkään kuitenkaan ole niin kirvelevä kuin erityisesti vihreät antavat ymmärtää.
Traagisinta on se, että Suomen hallitus halvaantuu huonoimmalla mahdollisella hetkellä.
Euroopassa käydään sotaa. Energiakriisi kärjistyy ja voi venyä oletettua pidemmäksi.
Hintaralli hirvittää sekä kotitalouksia että yrityksiä. Talouskäyrät kääntyvät uhkaavasti kohti kaakkoa.
Ei yksikään poliitikko eikä mikään puolue voi tällaisella hetkellä olla ylpeä siitä, että poliittisen päätöksenteon pyörät pysähtyvät.
Keskusta ja sen puheenjohtaja Annika Saarikko kantavat kiistatta päävastuun siitä, että hallituksen lopputaival muuttui säälittäväksi mutapainiksi.
Puolueen kannalta hankalia lakiesityksiä on valmisteltu pitkään. Se, että eduskuntaryhmä lipeää viime metreillä ministereiden siunaamalta linjalta ei anna hyvää kuvaa Saarikon johtamisesta eikä keskustan sisäisestä tilanteesta.
On ymmärrettävää, että vaalien lähestyessä tehdään kaikki mahdollinen ja mahdoton, jotta kannatuskuoppa tasoittuisi. Hallitsematon paniikki ei ole.
Nöyryyttävintä Saarikon kannalta on se, että heikkojen kannatuslukujen kanssa painivat vihreät torppaavat todennäköisesti nyt myös maatalouden tukipaketin.
Pääministeri Sanna Marin kantaa hallitustyön kriisiytymisestä vähintään yhtä suuren vastuun kuin Saarikko.
Marinia on koko hallituskauden ajan kiitelty jotakuinkin kaikesta. Sekä hyvin että huonoin perustein.
Viime viikkojen johtamisesta pääministeriä voi kiittää vain huonoin perustein, jos ylipäätään voi.
Mikään hallitusrintamaa repineistä lakiesityksistä ei ollut sellainen, etteikö kompromissia olisi saatu aikaan, jos kykyä ja halua johtaa olisi ollut riittävästi.
Sekä kyvystä että halusta kertoo jotain se, että pikavauhtia kriisiytyvän hallituksen pääministeri lähtee vierailulle Uuteen-Seelantiin ja Australiaan.
On myös hyvä muistaa, ettei Marin pystynyt pitämään edes oman puolueensa rivejä suorassa, kun EU:n komission ennallistamisesitystä käsiteltiin eduskunnassa.
Monet hallitusta viime viikkoina repineet asiat ovat kytköksissä EU:n suuriin ilmasto- ja ympäristöratkaisuihin. Ministeriöt ovat pyrkineet ahkerasti vaikuttamaan lakiesitysten etenemiseen sekä EU-parlamentissa että komissiossa.
Nyt Brysselissä voidaan Marinin hallituksen riitelyyn vedoten kysyä, mikä eri ministeriöiden lobbaamista kannoista lopulta on Suomen hallituksen kanta?
Tämä sekasotku on kaikkea muuta kuin hyvä perintö tulevalle hallitukselle, joka saa hoidettavakseen ison osan EU:n kiistellyistä lakiesityksistä.
Hallituksen mutapainin lopputulos ei enää ole hallituspuolueiden käsissä. Päätöksen voittajista ja häviäjistä tekevät äänestäjät keväällä.
Äkkiseltään voisi ajatella, että hallitusrintaman mureneminen useiden eri lakiesitysten yhteydessä tasoittaa tietää opposition ennusteitakin suuremmalle vaalivoitolle ja kokoomusvetoiselle hallitukselle.
Keskustassa varmasti ristitään kädet ja toivotaan, että eduskuntaryhmän venkoilu varmistaa puolueelle paikan myös tulevassa hallituksessa.
Toisinkin voi kuitenkin käydä.
Vihervasemmiston äänestäjäkuntaa saattaa hyvinkin aktivoida se, että kokoomus, perussuomalaiset ja keskusta torpedoivat viime metreillä nimenomaan luonnonsuojeluun liittyviä päätöksiä ja laativat innokkaimmin julkisen talouden leikkauslistoja.
Joka tapauksessa uuden hallituksen muodostaminen ei viime viikkojen riitojen jälkeen ole helppoa. Ei millään puolella poliittista pelikenttää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








