Yön sankareita ei pimeys eikä pakkanen pysäytä
Metsäkoneenkuljettaja Asle Hautanen harventaa nuorta suometsää Nurmeksen Sotinpurolla. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoNURMES (MT)
Koneurakointi S. Kuittisen metsäkoneiden kymmenet valot loistavat nuoren männikön keskellä Nurmeksen Sotinpuron seutuvilla.
Helmikuun ilta pimenee, ja lumihiutaleita leijailee harvakseltaan hangelle.
Ajouran leikkaa oja, missä vesi virtaa ilman jääkantta. Se kertoo, että suo huokuu lämpöä ja pitää metsän pohjan edelleen sulana.
”Pehmeää riittää tänä talvena, vaikka pakkanen ehti painua tammikuussa 34 asteeseen”, sanoo työnjohtaja Jussi Nurmela.
Lunta on satanut Pohjois-Karjalassa tavallista vähemmän.
Vajaan parinkymmenen sentin lumikerros on tamppautunut ajouran kohdalla tiiviiksi polanteeksi.
Nurmela ohjaa kuormakonetta syvemmälle metsään kohti edellä menneen hakkuukoneen tekemiä puutavarakasoja.
Pehmeässä maastossa ajourat on pitänyt suunnitella mahdollisimman suoriksi.
”Mutkissa pohja pettää”, selvittää Asle Hautanen, joka tällä kertaa pyörittää hakkuukonetta.
Suolle rajatussa harvennusleimikossa ojat hankaloittavat ajouravälin pitämistä suositusten mukaisena.
Kasvamaan jäävän metsän kannalta ajouria ei saisi olla liian tiheässä, mutta kaikki korjattavaksi tarkoitettu puutavara pitäisi silti ylettää saada talteen.
Pitkään jatkunut lämmin syksy muutti korjuusuunnitelmat laajasti eri puolilla Suomea.
Viime vuoden lopulla syötiin kelirikkoleimikoiden varannot tyhjiksi. Talvikohteisiin päästiin monin paikoin vasta tammikuussa.
Lyhyestä talvesta pitää yrittää repiä nyt kaikki hyvä irti ja korjata talvileimikoista puuta mahdollisimman paljon.
”Aamulla koneita käynnistellään viiden korvilla”, Nurmela kertoo. Vuoron vaihto on yleensä iltapäivällä kolmen hujakoilla.
”Iltatuurissa vierähtää yli puolenyön, joskus kahteen kolmeen asti”, Hautanen sanoo.
Talviyönä metsäkoneenkuljettajalta kysytään taitojen lisäksi myös luonnetta varsinkin, jos jotain hajoaa kesken urakan.
”Onneksi nykykoneet kestävät paljon paremmin kuin vuosikymmeniä sitten. Toista oli joskus 1980-luvulla, kun remonttia jouduttiin pakkasessa tekemään tuon tuosta”, toimitusjohtaja Simo Kuittinen muistaa.
Koneurakointi S. Kuittisen savotta Nurmeksen Sotinpurolla on kymmenen hehtaarin ensiharvennusleimikko. Metsän omistaa Tornator.
Puuta leimikosta saadaan viitisen sataa kuutiometriä, kymmenkunta täysperävaunullista puutavara-autokuormaa. Puut kuljetetaan Stora Enson tehtaille.
Leuto talvi teettää lisätöitä myös puutavaran autokuljetuksissa, kun pakkanen ei ole kovettanut metsäteitä talvikuntoon.
”Silta jouduttiin rakentamaan hetteikön yli muutaman sadan metrin päähän varastopaikasta”, Kuittinen kertoo.
Nollan molemmin puolin vaihteleva sää liukastaa metsätiet välillä kelkkaradoiksi. Hiekkaa piti ajaa myös Sotinpuron savotan tielle.
Puutavara-autonkuljettaja Pekka Kuosmasen on saatava kymmenien tonnien kuorma pysähtymään alamäessä ennen Nurmes–Kuopio-tielle kääntymistä.
”Enemmänkin hiekkaa olisi saanut tuoda koko tien pituudelle”, Kuittinen antaa palautetta.
JUHA KAIHLANEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
