Vihreiden tilanne muistuttaa muinaisten kommunistien taivalta

Vaalikauden alussa synnytettiin käsitys, että hallituksen muodostavat vihreät. Apupuolueinaan sillä on tuttuja vasemmalta sekä olosuhteiden pakosta keskusta.

Sen jälkeen on viikosta toiseen veikkailtu, koska keskusta lähtee vihreiden hallituksesta.

Todellisuudessa hallituksen muodostanut Antti Rinne (sd.) halusi sellaisen kokoonpanon, joka ei riipu vihreistä. Vihreät nimittäin on useammin livistänyt hallituksesta kesken kaiken kuin kantanut vastuuta loppuun saakka.

Keskusta puolestaan on aina istunut hallituksessa, kun on sinne päässyt. Puheenjohtajaehdokas Petri Honkonen (kesk.) totesi jämerästi, että hallituksessa ollaan tai ei olla, mutta keskusta ei jää tampuuriin pyörimään.

Vihreiden tilanne muistuttaa muinaisten kommunistien taivalta. Enemmistö hoitaa tasavallan asioita, kuten ministerit Pekka Haavisto ja Maria Ohisalo julkisuuden myllytyksestä huolimatta sitkeästi tekevät.

Sitten on taistolaisiin verrattava ortodoksiporukka, joka päätyökseen kiusaa ihmisiä hanhipelloilla ja muilla järjettömyyksillä. Ympäristöministeri Krista Mikkonen on matriarkka Satu Hassin kolhoosissa kasvatettu tähän konfliktiuskoon.

Sosialidemokraattien uudet varapuheenjohtajat kannattaa panna merkille. Se posti on usein väliporras maan hallitukseen.

Esimerkiksi Ville Skinnari tuskin olisi nyt ministeri, ettei olisi tuota paikkaa kolme vuotta sitten täpärästi saavuttanut.

Nuorta Matias Mäkystä SDP:n nykyjohto on kovasti nostanut. Hänessä on poliitikkoa kahden edestä. Mäkynen tuli eduskuntaan Jutta Urpilaisen varamiehenä ja peri samalla vaasalaisen europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natrin manttelin.

Niina Malm on kauan kaivattu duunari ja demarien ikiaikaisen emäkallion, Vuoksenlaakson teollisuusalueen edustaja SDP:n johdossa.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.