Tutkimusryhmä: Tehokkain tapa toteuttaa kaivosvero on verottaa kaivostoiminnan voittoja

Vertailun perusteella kaivosyhtiöiden voittoja verottavat veromallit mahdollistavat verotuoton keräämisen tehokkaasti vääristämättä yritysten taloudellista toimintaa. Kuva: Lehtikuva / Kimmo Rauatmaa

Tehokkain tapa toteuttaa erillinen kaivosvero on verottaa kaivostoiminnan voittoja, arvioi kaivostoiminnan eri veromalleja vertaillut tutkimusryhmä.

Tutkimusryhmä vertaili erilaisia kaivosten tuotantoon ja niiden nettotuloon perustuvia veromalleja.

Vertailun perusteella kaivosyhtiöiden voittoja verottavat veromallit mahdollistavat verotuoton keräämisen tehokkaasti vääristämättä yritysten taloudellista toimintaa.

Tutkimuksessa vertailtiin neljää eri veromallia, joista kaksi perustuu kaivoksen tuotannon – tarkemmin sanottuna louhitun mineraalin määrän ja arvon – verottamiseen ja kaksi kaivostoiminnan nettotulon verottamiseen.

Tuotantoveromallien etuja ovat tutkimusryhmän mukaan tasainen ja helposti ennustettava verotuotto ja helpohko toimeenpano. Niiden haittoja puolestaan olisivat kielteiset kannustevaikutukset investointeihin ja tuotantoon.

Nettotuloon kohdistuvien verojen edut ja haitat ovat päinvastaiset.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) johtavan tutkijan Seppo Karin mukaan nettotuloon kohdistuviin veromalleihin sisältyy huomattava verotuottopotentiaali, kun taas tuotantoon kohdistuvien mallien verotuotto jäisi pienehköksi.

"Toisaalta nettotuloon kohdistuvien verojen tuotto on jopa hyvin vaihtelevaa, koska maailmanmarkkinahinnat vaihtelevat ja kaivostoiminnan tuotot vaihtelevat. Tällöin myös verotuotto vaihtelee ja on vaikeasti ennustettavaa", Kari sanoi selvityksen julkaisutilaisuudessa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kaivosverotuksen toteutusta neljässä verrokkimaassa, jotka olivat Australia, Kanada, Norja ja Ruotsi.

Norjassa ja Ruotsissa ei ole käytössä kaivosveroa, mutta maanomistajalle ja valtiolle maksetaan louhintakorvauksia, joiden taso on verrattain matala. Esimerkiksi Ruotsissa valtio saa näistä korvauksista vuosittain vain noin 100 000 euroa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kaivosten sähköveroluokan muuttamista ja kuntien asemaa kaivosverotuoton saajana. Sähköveroluokan nostaminen kerryttäisi pienehkön verotuoton, mutta samalla se nostaisi sähköä käyttävän teknologian kustannuksia ja heikentäisi kannustetta tuotannon sähköistämiseen.

Myöskään kaivoskuntien verotusoikeus ei saa tutkijoilta kannatusta. Seppo Karin mukaan muun muassa kaivosverotuoton suuri vaihtelevuus ja vaikea ennustettavuus puhuvat sen puolesta, että kunta ei olisi oikea taho saamaan kaivosveron tuottoa, sillä verotuoton suuri vaihtelevuus ja vaikea ennustettavuus vaikeuttaisivat kuntien taloudenhoitoa.

Karin mukaan kunnille äkillisesti tulevat suuret verotulot voisivat myös lisätä riskiä julkisten varojen tehottomasta käytöstä.

"Ei olisi pelkästään oikeudenmukaisempaa, vaan myös hyvinvoinnin ja julkisten verotulojen käytön kannalta perusteltua, että tällaisia äkillisiä voimakkaita tulopiikkejä ei syntyisi", Kari sanoi.

Karin mukaan myös kansainvälisesti näyttää olevan tapana, että ylemmät hallinnontasot keräävät kaivosveron tuoton ja tukevat tulonsiirroilla kaivoskuntia.

VATTin, Suomen ympäristökeskuksen ja KPMG Oy Ab:n tutkimushankkeen tavoitteena oli löytää veroinstrumentti, joka takaisi yhteiskunnalle kohtuullisen tuoton uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämisestä.

Hankkeessa kartoitettiin keskeinen vero-oikeudellinen ja taloustieteellinen kirjallisuus sekä kaivostoimintaa koskeva ympäristösääntely.

Tutkimuksen taustalla on pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen hallitusohjelman kirjaus kaivosveron käyttöönoton selvittämisestä.