Vuohijärven Känkkäränkässä voi juhlia omana itsenään
KOUVOLA (MT)
”Täällä on tarjolla viihdettä positiivisille ihmisille. Ihmiset tapaavat toisiaan ja ovat hyvällä tuulella”, ravintoloitsija Eikka Karjalainen kiteyttää Valkealan Vuohijärvellä sijaitsevan ravintola Känkkäränkän konseptin.
Illan bändi, huumorilla höystettyjä protestilauluja esittävä Aapeli Kissala ja Jukolan Voima kokeilee salissa äänilaitteita. Baarissa miesporukka siemailee juomiaan. Ulkoterassilla maastopukuiset pojat tekevät lähtöä ehtiäkseen iltalomalta Vekaranjärven varuskuntaan.
On se lauantai-illan hetki, kun useimmat viipyilevät vielä kotona saunatunnelmissa ennen lähtöä iltarientoihin, Karjalainen aprikoi.
Kylän laidalla kaupan takana kohoava suuri puurakennus oli alkujaan työväentalo, joka rakennettiin talkoovoimin jatkosodan jälkeen. Alusta asti talossa on ollut tarjoilua ja tapahtumia.
Parhaimmillaan viilutehtaan ympärille syntyneellä Vuohijärvellä on asunut 2 000 henkeä. Työväentalo veti väkeä ja kuuluisia esiintyjiä. Tarina kertoo, että Tapio Rautavaara ampui jousipyssyllä lavalta takaseinään esiintyessään salissa.
Myöhemmin ravintola hiipui pelkäksi olutbaariksi, mutta Känkkäränkän aikana eli vuodesta 1999 se on kehittynyt taas ohjelmallisempaan suuntaan. Bändejä esiintyy silloin tällöin, myös karaokelaulu raikaa usein.
Kävijöiden musiikkimaku on perinteistä: Suomi-rockia ja iskelmää, esimerkiksi Irwin on kova kestosuosikki.
Nykyisin kylässä on reilut 300 vakiasukasta. Siihen nähden on hämmästyttävää, että 170-paikkainen ravintola voi pysyä pystyssä. Ja kuuluisuuksiakin käy yhä esiintymässä.
”Yksityistilaisuuteen toivottiin Klamydiaa, ja Klamydia saatiin.”
Nälkäisille Känkkäränkässä on tarjolla pieni lista grilliruokia. Erikoisempaa herkkua on tarjolla kerran vuodessa. Syksyllä juhlitaan muikkufestivaalia, jolloin Känkkäränkässä mässäillään järven antimia.
”Vuohijärven muikku on todella hyvää ja isoa. Se on täällä päin käsite.”
Teollisuudesta elävä Vuohijärvi sijaitsee puoliympyrän keskellä maatalousvaltaisten kylien ympäröimänä, Karjalainen selittää. Naapurikylien asukkaille Känkkäränkkä on lähin ravintola.
Lähiasukkaiden lisäksi asiakaskunta koostuu Vekaranjärven varusmiehistä, mökkiläisistä sekä läheistä Repoveden kansallispuistoa kiertävistä retkeilijöistä.
Baari ei elätä Karjalaista. Päivätyönsä mies tekee Helsingissä ja palaa viikonlopuiksi kotikylään, jossa hänellä on juuret kolmannessa sukupolvessa.
Musiikki on yksi asia, joka motivoi Karjalaista jatkamaan ravintolayrittäjänä, vaikkei sillä rikastukaan.
”Kun on itsekin tullut soitettua, bändien kanssa pulaaminen on hauskaa.”
Myös se on tärkeää, että yhteys Vuohijärveen säilyy.
”Kylässä pitää olla kohtaamispaikka. Jos täällä ei olisi Känkkäränkkää, ihmiset jäisivät pirtin perukoille. Se ei olisi hyvä juttu.”
Harmaapäiseen ikään ehtinyt miesseurue vahvistaa, että Känkkäränkkä on ainoa paikka, jossa vuohijärveläiset voivat tavata toisiaan. Politiikkaa tässä yhteisössä ei puhuta, vaan ennemmin sen suuntaista, mitä kukin on kalastanut tai metsästänyt.
”Vuohijärvi on sivistyksen kehto. Jos täällä joku makaa tien poskessa, huolehditaan, että hän pääsee autoon ja viedään kotiin”, kehuu Dynamite Timiksi esittäytyvä mies.
Piia Teitto ja Iida Kekkonen ovat poikenneet ravintolaan ohikulkumatkalla.
Teitto on kotoisin Vuohijärveltä. Känkkäränkkä on hänelle entinen kantapaikka. 18-vuotiaana oli kätevää, että menopaikka oli lähellä, taksimatkailu on nuorille kallista.
Myös opiskelut vasta aloittanut Eetu Mynttinen on palannut kotikyläänsä.
”Syy miksi en ole Mikkelissä juhlimassa on, että voin olla täällä oma itseni ihan rennosti. Tämä on ihan landea, mutta tykkään paikasta juuri sen takia.”
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
