Ennakkopäätös: Verottaja ei pitänyt ilman myyntituloja tehtyä heinänviljelyä maataloutena – oikeus päätti toisin

KHO:n mukaan heinäsadon antaminen urakointipalkkiona ei liiemmin eronnut siitä, että viljelijä olisi myynyt heinän ja maksanut korjuusta erikseen. Kuvituskuva. Kuva: Raisa Kyllikki Karjalainen

Korkein hallinto-oikeus torjui ajatuksen, jonka mukaan maatalouden harjoittaminen edellyttäisi aina maataloustuotteiden myyntiä markkinoille.

Oikeuden ratkaisussa oli kyse tilallisesta, joka suunnitteli maataloustoiminnan siirtämistä osakeyhtiöön niin sanottuna toimintamuodon muutoksena. Järjestelyssä henkilön harjoittama maatalous voidaan siirtää perustettavaan yhtiöön ilman välittömiä veroseuraamuksia.

Kiistan ytimessä oli kysymys siitä, harjoittiko viljelijä tuloverolain muutospykälässä tarkoitettua maataloutta.

Viljelijä kasvatti noin 28 hehtaarin alalla heinää. Hän huolehti peltojen viljelystä, lannoituksesta, täydennyskylvöistä ja muista tukikelpoisuuden edellyttämistä toimista, mutta ei itse korjannut satoa.

Heinän korjasi ulkopuolinen hevostila, joka sai pitää sadon palkkiona työstä.

Viljelijä ei siis saanut heinästä lainkaan myyntituloja. Vuosittaisia maataloustukia hänelle kertyi vuonna 2023 noin 12 000 euroa.

Lisäksi viljelijä sai merkittäviä vuokratuloja omistamaltaan elämyspalveluita tarjoavalta yritykseltä, joka oli vuokrannut kaksi hehtaaria peltoa sekä osan maatilan rakennuksista.

Verohallinto katsoi, ettei kyse ollut sellaisesta maatalouden harjoittamisesta, jota tuloverolain pykälässä tarkoitetaan. Syynä verottaja piti ennen kaikkea sitä, ettei maataloustuotteita myyty markkinoille vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa. Myös hallinto-oikeus päätyi samaan lopputulokseen.

Asiassa vaikutti se, että peltoja oli viljelty aktiivisesti ja toiminnalle oli liiketaloudelliset perusteet. Kuva: Saara Olkkonen

Korkein hallinto-oikeus arvioi asian toisin.

Oikeus kiinnitti huomiota siihen, että peltoja viljeltiin aktiivisesti, toimintaa harjoitettiin pitkäjänteisesti ja viljelylle oli liiketaloudelliset perusteet. Heinän korjuun ulkoistamisella vältettiin korjuukaluston kustannukset ja satoon liittyvät riskit.

KHO:n mukaan järjestely vastasi sisällöltään tilannetta, jossa viljelijä olisi myynyt heinän hevostilalle ja maksanut korjuupalvelusta erikseen. Se, ettei näitä liiketapahtumia ollut järjestetty erillisiksi rahasuorituksiksi, ei muuttanut toiminnan luonnetta.

KHO katsoi toiminnan osoittavan vakaata tulonhankkimistarkoitusta. Kun lisäksi otettiin huomioon, että toimintaa oli aiemmin verotettu henkilön maatalouden tulona, oli sitä pidettävä maataloutena myös yhtiöittämistilanteessa. Myyntituloja ei edellytetty.

Ratkaisevaa oli toiminnan kokonaisuus, aktiivisuus ja taloudellinen tarkoitus.

On huomioitava, ettei ratkaisussa otettu kantaa maataloustukien myöntämisen edellytyksiin tai siihen, kenelle tukia pitäisi maksaa. Kysymys koski verolain tulkintaa maataloudesta.

KHO kumosi sekä Verohallinnon että hallinto-oikeuden päätökset ja palautti asian Verohallinnolle.