päivän punkti Ruusujen sota
Demareissa on käynnissä ankara jäsentenvälinen taistelu. Antti Rinne pyrkii puheenjohtajaksi puheenjohtajan paikalle. Jutta Urpilainen on vaikeuksissa.
Hätäisimmät ovat ehtineet jo pelästyä puheenjohtajakilpailua. SDP:ssä pelätään uutta ruusujen sotaa yhtä paljon kuin Suomessa pelätään uutta kylmää sotaa. Näyttää siltä, että nyt molemmat sodat alkavat samoihin aikoihin.
SDP:n kannatus on juuttunut historiallisen alas. Samaan aikaan, kun Ruotsin demaripuolue on maan ylivoimaisesti suurin puolue 34 prosentin kannatuksella, Suomen demarien kannatusprosentti on 15. Puolue on hävinnyt Jutta Urpilaisen johdolla jo viidet vaalit.
Kritiikille on olemassa selkeä syy. Vaikka kaikki myöntävät, että Urpilainen ei yksin ole millään voinut karkottaa kaikkia äänestäjiä, on alamäkeä lasketeltu kuitenkin hänen johdollaan.
Antti Rinne on iskenyt onnistuneesti tähän saumaan. Rinne johtaa selvästi Urpilaista niiden puoluekokousedustajien keskuudessa, jotka ovat kantansa määritelleet.
Monet Urpilaisenkin kannattajat sanovat, että he haluisivat muutosta johtoon. Rinne ei kuitenkaan muuttaisi mitään, siksi Urpilainen saa jatkaa, he sanovat.
Rinne on ay-johtaja, jolla on ay-johtajan teesit. Ohjelmajulistus on taattua tavaraa.
Julkista sektoria ei pidä pelätä, se saa kasvaa. Kun rahaa ei ole, voidaan elvyttää eli ottaa velkaa.
Veroja pitää korottaa. Korotuslistalla ovat perintövero, pääomavero ja kiinteistövero. Kiinteistövero on ulotettava myös maa- ja metsätalousmaahan ja kansallispuistoihin.
Rinteen malli ei ole uusi. Sen vika taitaa olla vain siinä, että näissä taloudellisissa oloissa se ei toimi. Suuret veronkorotukset pitää tehdä hyvänä aikana, ei huonona.
Ruusujen sodassa ja rakkaudessa kuitenkin kaikki keinot ovat sallittuja. Parasta odottaa ja katsoa, mutta kyllä demarit hyvän näytelmän vielä rakentavat.
SDP:ssä
pelätään
uutta ruusujen
sotaa yhtä paljon kuin Suomessa
pelätään uutta
kylmää sotaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
