Seinäjoen kaupunginteatteri antaa voimaa katsojille
Mitä on myötätunto? Lapsena saatu kotitehtävä ei jätä rauhaan aikuiseksi kasvanutta Henryä (Saara Kotkaniemi). Jukka Kontkanen/seinäjoen kaupunginteatteri Kuva: Viestilehtien arkistoSEINÄJOKI
Seinäjoen kaupunginteatterin johtaja Vesa Tapio Valo aloitti työnsä Kauhajoen koulusurmien vuosipäivänä.
”Sanoin silloin, etten halua ainakaan lisätä tuskaa, vaan meidän pitää antaa voimaa ihmisille. Lähdimme rakentamaan ohjelmistoa, josta katsoja lähtee voimaantuneena kotiin.”
Kokenut dramaturgi-ohjaaja uskoo teatterin parantavaan vaikutukseen.
”Sri Lankassa kun joku sairastuu, kotiin tilataan nukketeatteri. Me taas tuemme sairaalaklovnien työtä.”
Empatiakyvyn kehittäminen on yksi teatterin peruslähtökohdista.
”Samastuminen toiseen ihmiseen on perustaito, jota esitys aina välittää. Ihminen, joka samastuu toiseen, ei riehu kadulla lyömässä ja potkimassa.”
Voimaannuttaminen ei tarkoita rankkojen aiheiden välttelemistä.
”Ihmisiä voi käsitellä kovakouraisestikin, mutta katsojaa ei saa jättää heitteille”, Valo painottaa.
Tämä pätee myös ohjelmistossa pyörivään Myötätuntoon, joka luotaa väkivallan ja välinpitämättömyyden kyllästämää nykymaailmaa.
”Sokeeraavaksi näytelmän tekee se, että se lähtee siitä todellisuudesta, joka on olemassa nuorille esimerkiksi internetissä, vaikka sitä ei halutakaan myöntää.”
”Kyllä se poika osasi näytellä hienosti”, katsoja kehuu Myötätunnon esityksen jälkeen.
Erehdys todistaa, että Saara Kotkaniemen roolityö menee täydestä. ”Vaatteet ovat minulle aina hirveän oleelliset roolin löytämisessä.”
Kun Kotkaniemi puki hupparin ja reisitaskuhousut päälle, myös 12-vuotias Henry hahmottui.
”Vaikka Henry yrittää olla iso ja välillä kovempi kuin on, hän on tosi herkkä ja haavoittuvainen. Vanhemmat uskovat, että poika pärjää omillaan, mikä on oikeasti traagista”, Kotkaniemi analysoi.
”Näytelmässä lapsille ei anneta tilaa olla lapsia, koska aikuiset ottavat heidän paikkansa.”
Kiitetty ja kauhisteltu Myötätunto ei jätä kylmäksi.
”Varsinkin 20–30-vuotiailta nuorilta aikuisilta on tullut paljon hyvää palautetta.”
Suurin kohu velloi ensi-illan aikoihin.
”Koululaisryhmiä peruttiin, koska näytelmää pidettiin liian rajuna 14–15-vuotiaille.”
K-14-ikärajaa aiheellisena pitävä Kotkaniemi huomauttaa, että joskus voi olla hyvä kohdata ahdistavia asioita taiteen keinoin.
”On mielestäni erikoista ajattelua, jos aikuiset pitävät lähtökohtaisesti pahana sitä, että nuori voi ahdistua teatterissa.”
Nuorten näkemä materiaali saattaa olla tosielämässä paljon järkyttävämpää kuin näytelmässä.
Kaikilla ei ole lainkaan mahdollisuutta nähdä teatteria. Epäkohtaa tasoitti Kansallisteatterin kiertuenäyttämön monologi Entä jos?, jota Kotkaniemi esitti vanhainkodeista vankiloihin.
Teatterikorkeakoulusta viime keväänä valmistunut näyttelijä toivoo, että voisi jatkaa laitoskiertueita tulevaisuudessakin.
”Siinä jos missä tajuaa, että tällä duunilla voi saada muutoksen aikaan, kun elinkautisvanki sanoo esityksen jälkeen, että ’kyllä nyt taas hetken aikaa jaksaa’.”
HENNA VAINIO
Myötätunnon esitykset jatkuvat 26.4. asti Verstasteatterissa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
