Satu Sikanen on entinen kansallisen tason kilpaurheilija, jolle urheilu on rakas harrastus. Se vie ajatuksia pois töistä, mutta toisaalta esimerkiksi pyöräretket maaseudulla saavat aluekehittäjän miettimään seutujen tulevaisuutta. Kuva: Ari Nakari
Suunta muuttui, mutta toivo ei mennyt Etelä-Karjalassa – "Onhan se karmea ajatus, että rajanaapuri sotii. Mutta täällä eletään kuin ennenkin, emme ole kaivautuneet poteroihin"
Etelä-Karjalassa ei pelätä itänaapuria poteroissa, vaan eletään ja suunnataan strategiaa uudelleen, kertoo maakuntajohtaja Satu Sikanen.
Satu Sikanen asuu Saimaan rannalla Lappeenrannan Huhtiniemessä. Upean järviluonnon lisäksi maakuntajohtaja listaa Etelä-Karjalan vahvuuksiksi etenkin innovatiivisen korkeakoulun sekä vahvan teollisuuden. Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli valtava pettymys, jonka vuoksi katseet on maakunnassa käännettävä muihin vahvuuksiin. Kuva: Ari Nakari”Olihan se valtava pettymys ja henkinen isku”, Etelä-Karjalan maakuntajohtaja Satu Sikanen kuvailee Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamia tunnelmia rajamaakunnan näkökulmasta.
Koronapandemia supisti jo venäläisten matkailua maakunnassa rajusti, mutta odotukset tilanteen nopeasta korjaantumisesta rajaliikenteen avautumisen jälkeen olivat vahvat.
”Matkustajamäärien ennustettiin palautuvan nopeasti vuoden 2019 lukemiin. Nyt ne eivät varmasti palaudu vuosikausiin. Katseet on käännettävä toisaalle.”
Venäjän sotatoimet Ukrainassa vaikuttavat monien yritysten toimintaan Etelä-Karjalassa.
”Viennin osuus Venäjälle on melko pieni, mutta tuonnin korvaaminen esimerkiksi puuraaka-aineen osalta on isompi kysymys.”
Tässä tilanteessa Sikanen pitää erityisen tärkeänä sitä, että Suomen viesti metsäbiotalouden merkityksestä olisi EU:n metsäpolitiikassa yhtenäinen ja selvä.
”Jos esimerkiksi 30 prosentin suojelutavoite toteutuu tässä tilanteessa, kun Venäjän tuonti puuttuu, olemme ongelmissa. Riippuvuus metsäteollisuudesta on poikkeuksellisen suurta meidän maakunnassa.”
Muuttuneen toimintaympäristön vuoksi Etelä-Karjala päivittää parhaillaan edunvalvontaan liittyvää strategiaansa sekä markkinointiviestiään.
”On muistettava, että muut vahvuudet kuin Venäjän läheisyys eivät ole hävinneet mihinkään. Perustelut esimerkiksi investoinneille on nyt vain löydettävä muusta. Meillä on vahva teollisuus, innovatiivinen korkeakoulu sekä niin kansainvälisesti kuin kansallisesti vetovoimainen Saimaa.”
Saimaan ja muiden luontokohteiden yhteyteen maakuntajohtaja kaipaa lisää palveluja, joissa luontoarvoista nauttivat matkailijat käyttävät myös rahaa.
”Vielä ei ole nähty kaikkea, mitä Saimaalla on annettavaa”, Sikanen uskoo.
Sodan vuoksi Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston hankkeet vetytalouden kehittämisestä muuttuivat entistä ajankohtaisemmiksi.
”Nyt tarvitaan uusia ratkaisuja venäläisestä energiasta irtautumiseksi. Toivottavasti korkeakoulujen innovaatioita saadaan yhä laajemmin vietyä myös liiketoiminnaksi.”
Alueella on pulaa työvoimasta, mutta vielä enemmän työpaikoista, mikä vetää työikäistä väestöä pois maakunnasta, Sikanen harmittelee.
Yksi huolen aihe on alhainen syntyvyys. Sen juurisyyt mietityttävät maakuntajohtajaa.
”Miksi lapsia ei hankita pienessä maakunnassa, jossa on tarjolla hyvä ja turvallinen elinympäristö sekä mutkaton arki palveluineen?”
Isoista uusista haasteista huolimatta alueen yritykset vaikuttavat Sikasen mukaan melko rauhallisilta. Ehkä taustalla vaikuttaa eteläkarjalaisten luonteenlaatu.
”Täkäläiset ovat hyvin mukautuvia. Venäjä on ollut rajanaapurina aina, ja muutoksia yhteistyöhön on tullut ennenkin enemmän tai vähemmän yllättäen”, Sikanen kuvailee.
Suurimmat kärsijät viime vuosien muutoksissa ovat olleet rajaseudun matkailu ja kaupan ala, joista osa on nojannut suoraan venäläisten ostovoimaan.
Sikanen valittiin Etelä-Karjalan maakuntajohtajaksi vajaat kaksi vuotta sitten, kun Matti Viialainen jäi eläkkeelle. Sitä ennen hän ehti työskennellä maakuntaliitossa muissa tehtävissä yli kymmenen vuotta.
”Paljon on ehtinyt tapahtua. Tämä on tavattoman mielenkiintoinen maakunta, jota on aina leimannut toiveikkuus, vaikka joskus tilanteet ovat luoneet epätoivoa. Venäjästä on täällä myös hyödytty valtavasti.”
Maakunnan aluepoliittinen asemointi on Sikasen mielestä ristiriitainen. ”Meillä on eteläisen Suomen kehittämisrahat mutta itäisen Suomen haasteet.”
Etelä-Karjala on ollut rajan ja Saimaan kanavan vuoksi yksi Suomen logistisista solmukohdista.
Muuttunut maailman tilanne tulee varmasti näkymään pian maakunnan teillä ja rautateillä, Sikanen arvioi.
Saimaan kanavan rooli liikenneväylänä muuttui sodan takia epävarmaksi, sillä moni yritys haluaa todennäköisesti välttää tässä tilanteessa kulkua Venäjän kautta. Aiemmin vesiteitse kuljetettu rahti siirtynee pitkälti joko raiteille tai pyörille.
”Raidekapasiteetti on aika rajallinen. Karjalan rata olisi nyt tärkeää saada vetämään, mutta toivon, ettei Saimaan kanavan tulevaisuuden suhteen hätiköidä.”
Sodan syttyminen Ukrainassa käänsi kansainvälisen huomion myös Venäjän rajanaapuriin Suomeen ja Etelä-Karjalaan. Maakunnassa on viime viikkoina vieraillut runsaasti ulkomaista mediaa.
”Se julkisuus on ehkä vähän kyseenalaista. Tietysti olemme avoimia ja kerromme, miten täällä eletään kuin ennenkin. Emme ole kaivautuneet poteroihin. Elämä jatkuu. On tehtävä se, mitä itse voi, muusta ei voi jäädä murehtimaan.”
Epävarmuutta ei silti voi kokonaan kiistää.
”Onhan se karmea ajatus, että rajanaapuri sotii. Emme me Etelä-Karjalassa ole kuitenkaan sen turvattomammassa asemassa kuin muutkaan Suomessa”, Sikanen pohtii.
Yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistunut Sikanen haaveili lapsena ja nuorena maitotilalla virkanaisen urasta, jossa töissä käydään kahdeksasta neljään.
”Ei sellainen minulta näytä onnistuvan, enkä sitä ehkä haluaisikaan. Maataloudesta juontaa varmaan juurensa se asenne, että työt tehdään silloin kun niitä on ja ne tehdään hyvin.”
Aluekehityksestä kiinnostuneen nuoren toiveammatti oli pienen kunnan kunnanjohtaja.
”Sitä minusta ei tullut, mutta tuli pienen maakunnan johtaja. Monipuolisuudessaan tämä on aluekehittäjän unelmatyö, vaikka työtä on paljon ja päivät pitkiä.”
Sikanen on kotoisin naapurista Etelä-Savon Anttolasta. Sopeutuminen Etelä-Karjalaan on käynyt kivuttomasti, vaikka ennalta tuttuja olivat lähinnä hiihtoladut kilpauran ajalta.
”Näissä maakunnissa on samantyylinen itäisen Suomen meininki.”
Laduilla Sikanen viihtyy edelleen ja osallistuu kuntoilumielessä liikuntatapahtumiin. Kesällä hän liikkuu muun muassa meloen ja pyöräillen.
”Vaikka urheilu vie ajatuksia pois töistä, huomaan usein pikkuteitä polkiessa miettiväni esimerkiksi maaseutualueiden tulevaisuutta. Toivottavasti myös siellä on jatkossakin syitä asua ja viettää aikaa.”
Satu Sikanen, 44, on yhteiskuntatieteiden maisteri Joensuun yliopistosta ja toimii Etelä-Karjalan maakuntajohtajana.Perheeseen kuuluvat mies ja kaksi poikaa.Työ vie suuren osan ajasta arkena, vapaa-ajalla keskittyy palautumiseen ja yrittää myös laiskotella.Rakas harrastus on urheilu, on kilpaillut kestävyyslajeissa.Kehottaa tutustumaan Etelä-Karjalassa etenkin luontokohteisiin ja vieraanvaraisuuteen.Kuvailee eteläkarjalaisia puheliaiksi, auttavaisiksi, lämpimiksi ja mukautuvaisiksi ihmisiksi, jotka voisivat joskus pitää tiukemminkin puoliaan.Kertoo, että elämä rajamaakunnassa jatkuu hyvin ennallaan ja paikalliset suhtautuvat tilanteeseen melko rauhallisesti.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
