Suomessa tuotettu ruokaon tutkitusti Euroopan puhtainta

Jos jäämiä haluaa karttaa, Suomessa kannattaa syödä kotimaista ruokaa tai ainakin EU:ssa tuotettua. Torjunta-aineiden jäämäseuranta

Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto, Efsa, julkaisi tiistaina hengästyttävän laajan raportin torjunta-aineiden jäämistä elintarvikkeissa. Pelkkä raportti on 209-sivuinen ja liitteitä on yli 400 sivua. Raportti koskee vuoden 2010 tuloksia.

Raportti julkaistiin neljättä kertaa. Mukana ovat kaikki 27 EU-maata sekä Eta-maat Norja ja Islanti.

Jäämiä on tutkittu yli 77 000 näytteestä, ja yksittäisten aineiden mittaustuloksia on yli 14 miljoonaa. Suomessa näytteitä otettiin 1 926, joista 312 oli Suomessa tuotetuista elintarvikkeista.

Efsan torjunta-aineyksikön johtaja Herman Fontier toteaa, että jäämiä löydettiin suurin piirtein yhtä paljon kuin kolmella edellisellä kerralla.

Yli puolet tutkituista näytteistä todettiin täysin puhtaiksi. Täysin puhtaiden näytteiden määrä kasvoi vain mansikalla, kun taas kauralla tilanne huononi eniten.

EU-seurannassa määräysten vastaisia määriä jäämiä todettiin 1,6 prosentissa näytteistä, mikä on samaa luokkaa kuin edellisinä vuosina.

Suomessa täysin puhtaita oli kolme näytettä neljästä ja liikaa jäämiä oli yhdessä persiljanäytteessä.

Eniten jäämiä havaittiin EU-seurannassa tuorevihanneksissa ja hedelmissä, samoin mansikassa. Viljat ovat keskikastia ja juureksissa ja eläintuotteissa torjunta-aineiden jäämiä on hyvin harvoin. Suomessa tilanne on samanlainen, mutta pitoisuudet ovat täällä muuta EU:ta pienempiä.

Jos jäämiä haluaa karttaa, Suomessa kannattaa syödä kotimaista ruokaa tai ainakin EU:ssa tuotettua. Kolmansista maista tulleissa elintarvikkeissa oli eniten jäämiä, etenkin Thaimaasta mutta myös Kiinasta ja Intiasta tuoduissa.

Luomutuotteet ovat puhtaampia kuin tavanomaisesti tuotetut, vaikka niistäkin löytyi jonkin verran jäämiä etenkin EU:n ulkopuolelta tulleissa erissä. EU-alueella tuotetut ovat likimain puhtaita.

Fontierin mukaan kuluttajat voivat syödä rauhassa kaikkia elintarvikkeita. Ainakaan torjunta-aineiden jäämiä ei tarvitse pelätä.

Jäämiä on niin vähän, ettei niistä ole haittaa ihmisten terveydelle kuin ääritapauksissa, jos kuluttaja syö poikkeuksellisen paljon tuotteita, joissa on todettu runsaasti jäämiä, Fontier toteaa.

Fontierin mukaan raportti ja jäämätutkimus ovat tärkeitä, kun torjunta-aineiden käyttöä jatkossa säädellään. Jäämätietojen avulla osataan puuttua olennaisiin asioihin.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira julkaisi Suomen tulokset vajaa vuosi sitten ja vuoden 2011 tiedot saadaan nettiin pikapuolin, toteaa ylitarkastaja Tomi Kekki Evirasta.

Kekin mukaan Efsan raportissa ei pikaisesti silmäiltynä ole mitään erityistä Suomea koskevaa. Suomalaisia tuotteita on tutkittu hyvin vähän muissa maissa, tällä kertaa vain 12 näytettä, kun Eviran, Tullin ja Helsingin kaupungin laboratorioissa tutkittiin 312 suomalaista näytettä.

Vuoden 2010 seurannassa kotimaisista tuotteista 72 prosenttia sai täysin puhtaat paperit, eivätkä ne sisältäneet mitattavaa määrää mitään tutkituista yli 300 torjunta-aineesta. Muualla EU:ssa viljellyistä jäämättömiä oli 40 ja EU:n ulkopuolella tulleista 31 prosenttia.

Jokaiselle torjunta-aineelle on määritelty suurin sallittu jäämäpitoisuus, MRL-arvo. Se on asetettu paljon pienemmäksi kuin mistä arvioidaan aiheutuvan haittaa terveydelle.

Suomessa viljellyistä tuotteista vain yksi persiljanäyte sisälsi maksimirajan ylittävän pitoisuudet torjunta-ainetta vuonna 2010.

Edellisenä vuonna niin kävi yhdelle mansikalle.

Kekin mukaan Suomessa tuotetuista elintarvikkeista löydetään vuosittain yksi tai kaksi näytettä, joissa jonkun torjunta-aineen MRL-arvo ylittyy.

Kaura nousee Efsan raportissa yllättäen esiin, sillä kaurasta löydettiin suhteellisesti eniten sallitun rajan ylityksiä, peräti 5,3 prosenttia näytteistä.

Syypää on kasvunsääteenä käytetty klormekvatti, CCC, jota löytyi liikaa 12 englantilaista alkuperää olevasta kauranäytteestä ja yhdestä tanskalaisesta. Myös yhdessä slovakialaisessa rukiissa oli liikaa klormekvattia.

VEIKKO NIITTYMAA

Avaa artikkelin PDF