Osuuspankki Viroon ja muita brändimokia

Arvokas brändi tarkoittaa miellyttävää mielikuvaa. Sellainen on vaikea rakentaa mutta helppo tuhota.

Luontainen vaatimattomuus on

varmaan yksi syy, miksi hyvätkin suomalaisideat tai tuotteet ovat vain harvoin nousseet maineeseen maamme rajojen ulkopuolella.

Nokia teki siinä poikkeuksen.

Parhaimmillaan Nokia oli yksi

maailman arvostetuimmista brändeistä. Sitä tosin pidettiin nimensä takia usein japanilaisena, mutta annetaan se anteeksi tyhmille ulkomaalaisille.

Nokian arvo sekä brändimarkkinoilla että pörssissä on sen jälkeen romahtanut. Kovan iskun brändille antoi toimitusjohtaja Stephen Elop, joka heti kättelyssä

vertasi Nokiaa liekeissä olevaan öljynporauslauttaan.

Pahaa jälkeä teki myös Elopin heitto

siitä, että Nokian puhelimien käyttöjärjestelmä on vanhentunut. Ymmärrettävästi se ei puskenut myyntiin vauhtia.

Tavallisten kuolevaisten parissa Nokian

brändiä rapautti se, että firman puhelimet, etenkään niiden akut, eivät kestäneet nuorilla liittymäsopimuskautta.

Ja takuu taas ei pääsääntöisesti kattanut ongelmaosia.

Tuore brändin murskaaja on OP-

Pohjolan pääjohtaja Reijo Karhinen, joka

uhkasi pankin siirtävän toimintojaan naapurimaihin, jos kiistelty rahoitusmarkkinavero tulee voimaan Suomessa.

Karhisen puheet herättivät ansaittua ihmetystä. Suunniteltu vero on prosentin kymmenesosan luokkaa, minkä ei pitäisi hetkauttaa pankkia.

Etenkin kun pankki on brändännyt

itsensä hyvin isänmaalliseksi. Virallisen

liturgian mukaan OP-Pohjolan juuret ovat syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa,

mikä heijastuu ryhmän arvoihin ja tapaan toimia.

Vastuullisuus on keskeinen osa ryhmän arvopohjaa ja strategiaa.

OP-Pohjolan omistaja-asiakas voi syystä kysyä, mitä vastuullisuutta osoittaa uhkaus kiertää veroja Viroon muuttamalla.

Toinen tuore brändin pilaaja on

kokoomus. Sen nousu maan suurimman puolueen paikalle pohjaa pitkäjänteiseen ja maltilliseen toimintaan, jolla puolue

on hakeutunut poliittisen keskustan

tuntumaan.

Perinteisten yrittäjien ja kylän

suurimpien maatilojen lisäksi se on imenyt kannatusta valkokaulustyöläisten ja

trendejä seuraavien nuorten parista.

Onpa se kampanjoinut itseään työväenpuolueenakin.

Kokoomuksen puoluevaltuusto pisti tuolle pehmoilulle pisteen. Äärimmäisen huonosti valitulla ajoituksella puolue

ilmoitti haluavansa kiristää sairauslomakäytäntöjä.

Kokoomuksen vanhoja tavoitteita

mukaileva ehdotus nosti myrskyn, joka

tuskin tyyntyy ennen kunnallisvaaleja. Työväkeä puolueen on turha vähään

aikaan kosiskella.

Mutta pisteet silti kokoomukselle. Olisi hienoa, jos se uskaltaisi rakentaa oikeasti oikeistolaisen brändin itselleen.

Totuus on, että valtapuolueen on

saatava keskiluokan äänet.

Siksi muut puolueet kiertävät vastaavia

kysymyksiä kuin kissa kuumaa puuroa. Niihin otetaan kantaa vasta vaalien

jälkeen, jos silloinkaan. Keskiluokan

kosiskelu on hionut puolueiden ohjelmista särmät turhankin tarkasti pois.

Kaavan rikkomiseen ovat pystyneet vain perussuomalaiset, joiden menestys perustuu mekastukseen, joka pitää

nukkuvat äänestäjät hereillä.

Sitä epävarmempaa ja työläämmin

ylläpidettävää kannatuspohjaa saa hakea.

jarmo.palokallio@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF