Puolueiden talousohjelmat utopiaa

Kolumni: Jouko Kyytsönen

Sote säästää pari miljardia ja digitali-

saatio toisen mokoman.

200000 uutta työpaikkaa vaalikaudella. Suomi energiaomavaraiseksi 10 vuodessa. Päästöistä pois 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Siinä on muutama ote puolueiden vaaliohjelmista, jotka ovat täyttä utopiaa, jos niitä tarkastelee taloudellisesti järkevältä kannalta.

Vihreiden tavoite 200 000 uudesta työpaikasta viidessä vuodessa on esimerkiksi Nordean ekonomistien mukaan mahdoton. Se merkitsee, että talouden pitäisi kasvaa useita prosentteja vuodessa.

Keskustalla on sama tavoite, mutta aikaa on kymmenen vuotta. Ekonomistien laskelmien mukaan työpaikkoja pitäisi syntyä koko ajan kolme kertaa nopeammin kuin tähän saakka. Vaikea tavoite, kun ottaa huomioon, että taloutta on viime vuodet elvytetty miljardeilla euroilla eikä siihen ole enää varaa.

Vasemmistoliitto pudottaisi energian kulutusta 40 prosenttia 15 vuodessa. Kun talouden kasvuun tarvitaan teollisuutta ja viennin lisäystä, niin ei tuollaiseen vähennykseen ole mitään mahdollisuuksia.

Ehkä kovin vaalilupaus tulee perussuomalaisilta, jotka tekisivät Suomen energiaomavaraiseksi 2025 mennessä.

Sähkön tuotannossa omavaraisuus olisi mahdollinen, kun rakennetaan ydinvoimaloita ja alettaisiin polttaa turvetta sähköksi hurjia määriä. Mutta millä korvataan öljy, jota tuonnista on ylivoimaisesti suurin osa? Kansalle voisi tulla nälkä, kun traktorit jäisivät pelloille. Vaikka puusta pystytään öljyä puristamaan, sitä ei saada mitenkään irti riittävästi kyseisellä aikataululla eivätkä pellot riitä ohraetanolin tuotantoon.

Vihreiden satojen miljoonien eurojen energiarahasto kuulostaa hyvältä, mutta mikä on sen etu? Rahaa on saatavissa muutenkin. Euroopan keskuspankki elvyttää ja Jyrki Katainen työntää rahaa investointiohjelmallaan. Korot ovat ennätysmatalalla.

Ongelma eivät ole rahat vaan puute hyvistä kohteista. Tuskinpa energiarahasto niitä löytää sen paremmin kuin muutkaan. On vaikea nähdä vihreiden ajamien, tukeen perustuvien ohjelmien tuovan lisää tuottavia työpaikkoja tai talouskasvua Suomeen.

Energiarahaston alkupääoma tulisi valtiolta, jota varten otettaisiin lainaa. Suomen julkinen alijäämä ylitti jo EU:n enimmäisrajan, kolme prosenttia bruttokansantuotteesta.

Keskusta myisi oman miljardi-infrarahastonsa rahoittamiseksi valtion yhtiöiden osakkeita. Ne kuitenkin tuottavat hyvin, paljon enemmän kuin vastaavan velan korko. Infrarahastolla on sama ongelma kuin energiarahastolla – hyvien kohteiden puute.

Valtiovarainministeriön virkamiehet laskivat hiljakkoin, että vaalikaudella tarvitaan kuuden miljardin säästöt, neljä valtiolta ja kaksi kunnilta.

Puolueiden mielestä kuusi miljardia on ehdottomasti liikaa. Vasemmistoliitto ottaisi vain lisää velkaa eli jatkaisi Kreikan tiellä, joka vie vasemmiston vaalivoittoon ja maan perikatoon.

Lähimpänä säästötavoitetta ovat kokoomus ja kristilliset. SDP:n mukaan säästötavoite on liian iso, keskusta jaksottaisi säästöt pidemmälle ajalle, samoin perussuomalaiset. Vihreille riittää 1,7 miljardin säästö.

Puolueet pääsevät ohjelmissaan helpolla, kun heitetään arvioita siitä, paljonko rakenteellisilla uudistuksilla säästetään. Sote säästää pari miljardia ja digitalisaatio toisen mokoman. Se unohtuu, että VM:n virkamiehet laskevat todellisen kestävyysvajeen olevan kymmenen miljardia euroa eli sen verran kulutetaan enemmän kuin tienataan.

Käytännössä talous ei käänny kasvuun leikkauksin eikä rahastoin, vaan se vaatii vientiä ja kustannuskilpailukykyä samalla kun julkisen talouden tuottavuutta nostetaan.

Kilpailukyky taas vaatii Saksan mallin mukaan vahvaa palkkamalttia usean vuoden ajan tai työajan pidennystä palkkaa nostamatta. Lisäksi kansaa pitäisi työllistää osaksi töillä, joista maksetaan nykyistä vähemmän. Aiemmin tällainen työ oli esimerkiksi rakennuksilla apumiehen työ, mutta nykyisin niitä ei ole, työehtosopimukset eivät sitä salli.

Saksassa tällaiset toimet tehtiin sosiaalidemokraattisen Gerhard Schröderin valtakauden aikana 2000-luvun alussa. Tulokset ovat olleet näkyvillä jo muutaman vuoden, maalla pyyhkii hyvin.

Avaa artikkelin PDF