Miten sudesta muovautui rakastettu lemmikki? Ensimmäisiä koiria on ollut jo kivikaudella
Siitä on perinteisesti ollut kaksi kilpailevaa teoriaa, miten sudesta on tullut koira.
Kun oikea geenimutaatio osuu kohdalle, susi voi muotoutua koiraksi jo muutamassa sukupolvessa. Kuva: Timo FilpusEnsimmäisiä merkkejä suden kesyyntymisestä on yli 30 000 vuoden takaa kivikaudelta.
Kesyyntymiseen johtaneista syistä on monia teorioita, kertoo Helsingin yliopiston vanhempi yliopistonlehtori Suvi Viranta-Kovanen. Yksi syy on, että susi on jo valmiiksi ollut kesyyntymiseen soveltuva otus.
”Sudella on pre-adaptaatioita, eli sillä on jo valmiiksi sosiaalinen rakenne, joka on samantapainen kuin ihmisen. Lajien välinen kommunikaatio on ollut helpompi aloittaa kuin yksin elävillä eläimillä olisi.”
Perinteisesti on olemassa kaksi kilpailevaa teoriaa siitä, miten sudesta tuli koira. Toinen kannattaa ihmisen aktiivista roolia, toinen taas suden.
Ensimmäisen teorian mukaan metsästäjä-keräilijät ottivat eläinten pentuja itselleen joko siksi, että olivat metsästäneet niiden vanhemmat, tai yksinkertaisesti siksi, että ne olivat suloisia. Kesyimmät pennut, joilla oli ihmistä miellyttävä, rauhallinen ja leikkisä luonne, jäivät ihmisen vierelle aikuisinakin.
Toinen teoria on, että sudet tulivat itse ihmisten luo, sillä sudet käyttivät ihmisten jätteitä ravinnokseen. Kesyimmät sudet olisivat uskaltautuneet aivan ihmisen lähelle, lisääntyneet keskenään ja ajan saatossa muovautuneet koiriksi. Säikyt, ihmistä välttelevät sudet puolestaan olisivat pysytelleet kaukana ja karsiutuneet koiran geeniperimästä.
Näyttää siltä, että vanhimmat kesysudet ovat juuri täältä pohjoisen kylmiltä alueilta jääkauden ajalta.
Viranta-Kovasella on hieman yllättäväkin ajatus siitä, miksi juuri susi on päätynyt ihmisen seuraan.
”Susi ja ihminen olivat kilpailijoita samasta ravinnosta eli suurriistan metsästäjiä ja talven Euraasiassa. Näyttää siltä, että vanhimmat kesysudet ovat juuri täältä pohjoisen kylmiltä alueilta jääkauden ajalta.”
Teoriassa keskenään kilpailevien lajien pitäisi syrjäyttää toisensa. Ihminen ja susi ovat kuitenkin saattaneet hyötyneet toisistaan.
Viranta-Kovasen ja Ruokaviraston tutkijan Maria Lahtisen teorian mukaan proteiini on ihmisen ja suden yhteiselon salaisuus. Ihminen ei pysty syömään puhtaasti proteiinipitoista ruokaa, vaan saa liiasta proteiinin määrästä myrkytyksen. Kivikauden suuret saaliseläimet puolestaan olivat ankarien talvien lopulla laihoja ja niissä oli vähän rasvaa ja paljon lihaa, mikä johti proteiinin ylijäämään talvella.
Susi sen sijaan olisi pystynyt hyödyntämään tämän saaliseläimistä yli jääneen lihan ja sitä kautta saanut motiivin hakeutua ihmisen läheisyyteen.
Koiran kesyyntymistä on tapahtunut historian saatossa luultavasti monessa paikassa, moneen kertaan. Pelkkä kesyyntyminen ei kuitenkaan riitä muuttamaan eläinlajia toiseksi. Sitä varten tarvitaan domestikaatiota.
”Domestikaatio tarkoittaa, että eläimen lisääntyminen on kokonaan ihmisen hallinnassa”, Viranta-Kovanen selittää.
”On olemassa yksi mutaatio, joka selittää domestikaation. Se on hermostopienan rakenne, jossa tapahtuva mutaatio johtaa muutoksiin rustossa, karvapeitteen värissä ja luiden rakenteessa.”
Viranta-Kovanen kertoo venäläisestä tarhaketuilla toteutetusta kokeesta. Dimitri Belyaev ja Lyudmila Trut halusivat 1960-luvun loppupuolella selvittää, periytyykö eläimen kesyys.
”Jo muutamassa sukupolvessa saatiin kettuja, jotka eivät muistuttaneet koiria pelkästään siinä, että ne olivat leikkisiä ja ihmisläheisiä, vaan tuli myös ulkonäöllisiä muutoksia: valkoisia laikkuja ja luppakorvia.”
Ulkonäön ohella kaikista selkein ero koiran ja suden välillä on, että koira ikään kuin jää pennuksi. Sillä on paljon piirteitä, joita sudenpennulla on, mutta aikuisella sudella ei, Viranta-Kovanen kertoo.
Näyttää siltä, että vanhimmat kesysudet ovat täältä pohjoisen kylmiltä alueilta jääkauden ajalta.
Koiramaisten piirteiden syntyminen on siis kohtalaisen suoraviivaista. Viranta-Kovasen mukaan vaikuttaa siltä, että ominaisuudet tulevat yhtenä pakettina, kun mutaatio osuu kohdalle.
Historiassa myös koiralajien jalostaminen on ollut helppoa.
”Jalostuksella saadaan ‒ kuten kettukoekin osoitti ‒ tosi nopeasti uudenlaisia ominaisuuksia. Kun mutaatio tapahtuu ja sitä vahvistetaan heti, muutos voi tapahtua jo yhdessä sukupolvessa. Koiran jalostus on alun perin perustunut sisäsiittoisuuteen”, Viranta-Kovanen sanoo.
Samasta pentueesta peräisin olevien koirien risteyttäminen oli helppo keino uusien ominaisuuksien saavuttamiseen. Ajan kuluessa se on kuitenkin johtanut rotukoirilla ilmeneviin terveysongelmiin.
Koiran matka villieläimestä ihmisen lemmikiksi on ollut pitkä. Viranta-Kovanen arvelee, että koira on alun perin ollut vahti, metsästysapu ja pedin lämmittäjä. Koiria on käytetty kuormajuhtana ja jotkut yksilöt ovat päätyneet ihmisen ruuaksikin.
”Sellainenkin teoria on, että Amerikkoihin ei olisi päästy ilman koiraa kuormajuhtana”, Viranta-Kovanen kertoo.
”Koira myös antoi suuren metsästysedun. Jääkauden lopulla ihminen levittäytyi uusille mantereille ja aiheutti suurriistan sukupuutot.” Koira on mahdollistanut ihmisen maailmanvalloituksen, kun kivikaudella ihminen lähti Afrikasta Euraasiaan ja sieltä edelleen Amerikkoihin.
Epäselvää on, milloin koira on muuttunut maailmanvalloitusta edistäneestä auttajasta ihmisen seuralaiseksi. Vaikka pieniä koiriakin oli jo kivikaudella, ne tuskin olivat varsinaisesti lemmikkejä. Kivikaudella elämä oli liikkuvaa, eikä vakituista asuinpaikkaa ollut.
Viranta-Kovanen epäilee, että muutoksella on jotain tekemistä kylien muodostumisen ja kaupungistumisen kanssa. Ensimmäisten lemmikkikoirien ajankohta ei selviä arkeologiasta, mutta niitä on hyvinkin voinut olla jo kivikaudella.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
