Radio on kyllä aika jees, jos sen oikein oivaltaa
Hyvä juttu alkaa aina tunnustuksella, joten tässä niitä heti kättelyssä kaksi.15.2.202306:00
Ensin totean, että olen jo täyttänyt pyöreitä, vaikken sitä millään todeksi suostuisi uskomaankaan. Mutta totta se nyt on.
Kolumnin aiheeseen läheisesti liittyvä fakta puolestaan on se, että olen vuosia kuunnellut lauantai-aamuisin klo 7 Radio Suomesta Onnen säveltä. Tiedättehän sen ohjelman, jonne saa lähettää toiveita ja sitten soi onnittelukappale.
Ja miten kaksi edellä kirjoitettua liittyvät sitten toisiinsa? No, kaikessa yksinkertaisuudessaan siten, että salaa toivoin, että synttäriviikkoni lauantaina minäkin olisin saanut toivotuksen Onnen sävelessä.
En saanut tai en ainakaan itse sitä kuullut. Muistaakseni perustelin asiaa itselleni niin, että hyväkin tavallaan, koska sehän on ehkä vähän vanhojen ohjelma.
Mutta mikä radio-ohjelma ylipäänsä on tarkoitettu vanhoille ja mikä nuorille? Olin Suomipopin Aamulypsyn alussa niin addiktoitunut ohjelmaan, että heräsin aamu toisensa jälkeen ohjelmaa varten ennen kukonlaulua. Vuosi oli 2006.
Jo kauan ennen Aamulypsyä kuuntelin Puhelinlangat laulaata perjantai-iltaisin. Ja sitä kuuntelen nykyäänkin, mikäli vain vastaanottimen äärellä olen. Sain muuten kerran olla Puhlareissa vierailevana juontajana. Pidän sitä yhä edelleen yhtenä urani huippuhetkistä, saisinpa uusintakutsun.
Ai niin ja olin jossain kohdin myös Radio Sputnikin kuuntelija. Hyödynsin radiokanavaa pitääkseni yllä venäjän kielen taitoa. No, nykyään ei enää kuulu Sputnik ja kyseinen kielikin tuntuu hienoisesti ahdistavalle. Syitä ei tarvinne eritellä.
Mutta entäs sitten ”kesä ja kärpäset, sinä talven jälkeen huokaiset ja radio....” Uskallan veikata, että monelle tuttu kesärallatus. Ainakin meillä mökillä kuunnellaan kesäisin aina radiota, televisio saa olla aikalailla rauhassa.
Ja palataan sanaan vastaanotin. Aika moni kuuntelee yhä edelleen radiota ihan kuulkaas vastaanottimesta, minä mukaan lukien. Ja se vanhempi herra, joka lähestyi minua alkuviikosta. Hän kertoi, että suunnilleen kaikki ikätoverinsa kuuntelevat erittäin paljon radiota ja nyt mieltä kaihertaa pelko siitä, että pianko myös vanhemman väen pitäisi osata kuunnella radiota vain verkosta.
Toivottavasti ei tarvitse. Minä uskon siihen, että radiovastaanotin säilyttää paikkansa maailmassa vielä senkin jälkeen, kun fyysistä lineaarista telkkaria ei enää ole, ei ainakaan nykyisessä muodossaan.
Radio on tiedonvälityskanavana aivan verraton. Sitä paitsi sitä voi kuunnella ihan missä vaan. Näin maatalouden päällikkönä voin vain muistella sitä hetkeä, kun ensimmäistä kertaa joskus kauan sitten pääsin traktorin hyttiin, jossa oli radio. Siis että oikeasti koneessa sai kuunnella radiota.
Rakastan radiota. Ja tänään aion puhua lisää muun muassa radiosta ja sen asemasta Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttilan kanssa. Haastattelen häntä klo 13 MT Livessä. Puhumme myös alueradioista ja niiden tulevaisuudesta, ja siitä miksi ihmeessä Yle Puhekin piti lopettaa!
- Osaston luetuimmat
