Ei oikeutta maassa saa, ken itse sitt’ ei hanki

Oravin vesiosuuskunta

perustettiin alkuvuodesta 2004 vapaaehtoispohjalle, mutta jo vuoden 2005 alussa osk. kävi ajamaan liittymistä pakolliseksi. Hankkeen kustannusarvio oli 805 000 euroa, mutta kustannukset karkasivat käsistä ja lopullinen hinta oli 40 prosenttia korkeampi eli 1 100 000 euroa.

Kiinteistön omistajia

kuultuaan kaupunginhallitus vapautti osuuskunnasta ulkopuolelle jääneet 36 kiinteistöä liittymispakosta. Vapautus tapahtui 20.2.2006.

Tein suunnitelman oman järjestelmäni uusimiseksi 2007. Suunnitelma palautui hyväksyttynä ja ympäristöpäällikön allekirjoittamana 21.1.2008. Seuraavan vuoden kesäkuussa uusin järjestelmän, umpisäiliö WC-vesille ja imeytyskenttä harmaille vesille. Investointi oli noin 3 500 euroa oman työn osuuksineen.

Vuonna 2010 ympäristöpäällikkö lähestyi kirjeellä, jossa kehotettiin liittymään ko. osuuskuntaan. Kustannus olisi ollut 10 000 euroa.

Kirjeiden tulo jatkui 2011 uhkauksin. Ympäristöpäällikkö kävi ajamaan osuuskunnan toiminta-alueen tarkistamista,

jonka kaupunginhallitus hyväksyi 15.6.2011 äänestyspäätöksellä 7–4.

Keväällä 2012 vapautusta hakevia kehotettiin lähettämään vesinäyte kaivosta Rambolille, jonka johtajana osuuskunnan toimitusjohtaja toimii. Hinta näytteeltä 140–270 euroa ja analyysitulos ympäristöpäällikölle. Puhelimella kysyttäessä ko näytteen tarpeellisuutta ympäristöpäällikön vastaus oli, että näytteen tuloksella ei ole mitään merkitystä, sillä

vapautusta ei tule.

Lopuksi: Olemme vastanneet lukemattomiin kyselyihin, osallistuneet kuulemisiin ja erilaisiin tilaisuuksiin ko. asiassa ja lähettäneet lukuisia kirjeitä, adresseja ym.

Kyseisen osuuskunnan toiminta-alueella asuu 72 asukasta. 36:sta kiinteistöstä 10 on ilman vesijohtoa ja viemäriä ja kahdessa mökissä ei ole edes sähköä. Vuoden 2012 aikana on pois muuttanut 10 asukasta.

Palvelujen säilymiseksi ei muuttoa voi enää tapahtua

ilman, etteivät kauppa, ravintola, palveluposti ja kokeilubussiliikenne Savonlinnaan loppuisi, mikä bussiliikenteen osalta on tällä hetkellä loppumassa.

Juvolan koulun toimintakin on jatkuvasti uhattuna, vaikka lapsia on riittävästi.

Koulun lopettaminen olisi kuolinisku lapsirikkaalle

kylälle.

Omalta kohdaltani olen

kertonut muuttavani muualle, jos pakkoliitos vesiosuuskuntaan on ainut vaihtoehto.

Teknisen puolen johto kommentoi ilmoitukseeni: ”Muuttakaa muualle, ei täällä ole pakko asua.”

Jos pelkkä muutto ei riitä eli kiinteistön autioksi laittaminen, niin puran tämän vuonna 1980 valmistuneen kotini. Lähtijöitä tuntuu olevan

muitakin, tällä hetkellä jopa viisi perhettä.

Markku Luostarinen

Oravi

Avaa artikkelin PDF