Marjat talteen kotimaisin voimin
Muutama vuosi sitten oli erinomainen puolukkavuosi. Meikäläiseenkin iski ahneus, kunnon kohotuksen lisäksi oli aikomus hankkia lisäpennosia pieneen eläkkeeseen. Ensimmäinen myyntireissu onnistuikin.
Toisella kertaa meitä iso joukko, suuri osa eläkeläisiä, odotteli turhaan ostajaa. Vihdoin tuli tieto, että paikat ovat täynnä eikä laatikoita ole. Kun en halunnut tehdä niin sanottuja ”ranskalaisia” (kaataa marjoja maantielle) enkä viedä niitä kaatopaikalle, aloin syöttää niitä naapurin emakoille.
Hyvällä ruokahalulla söivät, saivat vissiin hienoja flavonoideja. Vähitellen tuli tieto, että laatikot oli viety pohjoisemmaksi ulkomaisten poimijoiden tarpeisiin.
Aloin hyvin ymmärtää suomalaisten penseää suhtautumista ulkomaisen työvoiman tuontiin. Kyllä meillä ison aikaa vielä löytyy marjojen poimijoita omasta takaa. Silloin kun marjoja on.
Ja se on puppua, että marjoja mätänee metsiin. Ne ovat silloin ”nollarajan” takana, tiettömien metsien ja soiden tuolla puolen. Pitäähän karhujenkin jotain saada.
Onneksi viime vuosina 4H-kerho on hoitanut marjakaupan, kiitos meidän 4H-neuvojalle. Emme isoon aikaan tänne tarvitse ulkomaisia poimijoita. Tunnen useita reippaita miehiä (eläkeläisiä ja työttömiä) ja reippaita naisia, jotka näin hoitavat kuntoaan.
Muutamat emännät aamu- ja iltakarjanhoitotöiden lomassa käyvät ämpäreineen metsässä. Muutamat mummot lasten kaitsimisen lisäksi ehtivät metsäänkin. Ja löytyy niitä vielä nuorempiakin ennen kuin koulut alkavat.
Ja kun tämä vanhempi ikäluokka hellittää, tulossa ovat niin sanotut suuret ikäluokat, jotka osaavat ottaa marjankin maasta.
Ja ei yhtään haittaa, vaikka 4H-järjestö laajentaisi hiukan ”keppiheppa”puolelta hyötypuolellekin. Naapurin tytöt hankkivat mansikkamaalla itselleen polkupyörät jokin vuosi sitten.
Takavuosina eräs mansikkakonsulentti sanoi, ettei mikään voita näppäryydessä 12–15-vuotiasta tyttöstä. Annetaan mahdollisuus niille nuorille, joilla on intoa.
”Ämmä”
Keski-Pohjanmaalta
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
