Savon sukujen on ajateltu tulleen Karjalan Kannakselta, Muolaan ja Äyräpään alueelta. Kuva on Mikkelin Likolammelta vuodelta 1897. Vasemmalla J.G. Liukkosen vuonna 1871 perustama viinanpolttimo ja spriitehdas. Kuva: Suur-Savon museo
Soitimme tutkijalle: Savon sukujen saloista on saatu uutta tietoa
Suomen geneettisen sukututkimuksen seura tutkii Karjalaa ja syksyllä katse kääntyy pohjalaismaakuntiin ja Lappiin asti.
Ari Kolehmainen virittelee nyt yhteistyökuvioita muinais-dna-tutkijoiden kanssa. Hän otti viime lokakuussa Mäntyharjussa dna-näytteitä. Kuva: Anna-Katri HänninenMitä yhteistä on nykyisillä savolaisilla ja metsäsaamelaisilla?
”Nykyisiltä savolaisilta löytyy isälinjaisten dna-testien perusteella pääasiassa samat varhaisen rautakauden esi-isät kuin nykyiseltä metsäsaamelaisväestöltä”, kertoo sukututkija ja väitöskirjan tekijä Ari Kolehmainen.
Muinaissaamelaiset ovat todennäköisesti Savon vanhinta väestöä, jonka isälinjat jatkuvat nykyväestössä. Mikkelin seutuvilla oli asutusta jo 300–400-luvulla.
Miehet olivat tulleet seudulle myöhemmän Hämeen puolelta, osa oli koukannut myöhemmän Etelä-Karjalan kautta, kertoo Kolehmainen, joka selvittää savolaisten talonpoikaissukujen alkuperää.
Savon sukujen on ajateltu tulleen Karjalasta, sillä nimistö on ollut samanlaista. Rautakauden lopulla ja keskiajalla Karjalasta tulleiden isälinjojen osuus jää Savossa noin 15 prosenttiin, tilastoi Kolehmainen.
Savon vanhimpia sukuja ovat ainakin Mäntyharjun Toivonen ja Juvan sekä Rantasalmen Halonen.
Savon ja Karjalan suvut ovat Kolehmaisen mukaan Suomen vanhimpia, koska läntisessä Suomessa periytyviä sukunimiä ei ole ollut.
Savon suvut syntyivät noin tuhat vuotta sitten.
Sukunimiä alettiin käyttää, kun väestö alkoi kasvaa ja kaukaisia eräsijoja piti turvata sukupolvelta toiselle. Toisaalta kristinuskon tulo toi paljon uusia sukunimiä.
Kun kaskiviljely vahvistui ja väestö kasvoi, savolaiset lähtivät 1500-luvulla asuttamaan Suomen erämaat. Siksi moni Savosta kadonnut suku löytyykin toisesta maakunnasta.
Viholaiset muuttivat Hämeen erämaihin, Tihiset Utajärvelle.
Suomen geneettisen sukututkimuksen seura tutkii myös Karjalaa ja syksyllä katse kääntyy pohjalaismaakuntiin ja pidemmälle, Lappiin asti.
Karjalaisilta ei ole Kolehmaisen mukaan helppoa saada dna-testejä, sillä he ovat irrallaan juuristaan.
”Siellä ollaan kiinnostuneita karjalaisuudesta, mutta ehkä ei niin kiinnostuneita omasta suvusta.”
Isossa hankkeessa testattavien tulee maksaa itse 350 euron dna-testi.
Y-dna-testit kartoittavat isälinjaa tutkimalla isältä periytyvää Y-kromosomia, joka on ainoa keino selvittää sukujen varhaisvaiheita, sukunimistön syntyä ja asutushistoriaa.
Edulliset niin sanotut serkkutestit auttavat Kolehmaisen mukaan vain lähisukulaisten etsinnässä ja äitilinjan testit ovat liian karkeita tarkkaan asutushistorian tutkimukseen.
Mikkelissä pidettiin maatalousnäyttely 30.6.1910. Sukunimet alkoivat syntyä Mikkelin ympäristössä, kun väestö omaksui maanviljelyn ja alkoi kasvaa. Esimerkiksi Joroisissa ja Savonlinnassa väestö jatkoi vielä pitkään pyyntikulttuuria ja väestönkasvua saatiin odottaa. Kuva: Keski-Suomen museoEtelä-Karjalan ja Viipurin alueen tutkimusta hankaloittaa sekin, että alueet siirtyivät 1600-luvulla läntiseen sukunimikäytäntöön. Sukunimi omaksuttiin talon mukaan.
”Sukunimet putkahtavat esiin 1700-luvulla kirkonkirjoista, mutta monesti on mahdoton tutkia, ovatko ihmiset aidosti olleet sukua koko ajan. Siksi dna-vertailu on äärimmäisen tärkeää”, kertoo Kolehmainen.
Mannonen on yksi karjalainen suku, joka voi olla hyvin vanha, samoin kuin Ilmatoivonen ja Kamajauhonen. Kamajauhoset ovat nykyään Huuhtasia.
”Olen kovasti yrittänyt metsästää Huuhtasta, mutta en ole saanut testiin”, Kolehmainen mainitsee.
Dna-testit ovat tuoneet selkoa sukunimien syntyhistoriaan. Savosta on tähän mennessä saatu eniten dna-näytteitä. Kuva on Mäntyharjusta viime lokakuulta. Kuva: Anna-Katri HänninenSavon vanhimpia sukuja ovat ainakin Mäntyharjun Toivonen ja Juvan sekä Rantasalmen Halonen, jotka molemmat voivat olla jopa 1000-luvulta eli rautakaudelta.
MT kertoi viime marraskuussa Kolehmaisen tutkimuksesta ja näytteenotosta Mäntyharjussa.
Näytteet vahvistivat Kolehmaisen ajatuksen Toivosen muinaissuvusta, joka on lähtenyt Toivolan kylältä 1000- tai 1100-luvulla.
”Toivosen nimi katosi tyystin 1600-luvulla, mutta dna-näytteet todentavat, että suku jatkuu muilla nimillä”, kertoo Kolehmainen.
Häkkänen, Haajanen, Valjakka, Rahikainen, Pippuri, Ropanen, Outinen, Laatunen, Vitikainen ja Mikkanen linkittyvät kaikki yhteiseen kantaisään ja paikantuvat Toivolaan ja lähikyliin.
”Oma isälinjani tuntuu olevan Savon visaisin tapaus”, sanoo tutkija Ari Kolehmainen. Kuva: Anna-Katri HänninenTutkija Kolehmaiselle paljastui 11 vuotta sitten dna-testissä, että hänen sukuhaaransa Pieksämäen Kolehmaiset eivät isälinjaisesti ole sukua alkuperäisille Kolehmaisille.
Nyt on selvinnyt, että hänen omat juurensa tulevat hyvin läheltä Mäntyharjun Toivosia. Sittemmin suku on päätynyt Pieksämäelle.
”Arvoitus on, mikä sukunimi siinä on välissä. Kolehmaisen nimi on tullut käyttöön joko varhaisen aviottoman pojan, kasvattipojan tai niin sanotun vieraissa käynnin myötä”, hän kertoo.
”Oma isälinjani tuntuu olevankin Savon visaisin tapaus.”
Puuttuvia sukuja
Savon talonpoikaissukujen tutkimuksesta näytteitä puuttuu enää lähinnä pieniltä suvuilta, kuten esimerkiksi Mikkelin seudun Haposilta, Kerimäen Kaskisilta, Mäntyharjun Kyyhkysiltä, Hirvensalmen Pekkasilta ja Puumalan Viitikoilta, Liuduilta ja Uikkasilta.
Myös isoista, vanhoista suvuista, kuten Asikainen, Hyttinen, Hyvönen, Ikonen, Kaipainen, Kiljunen, Kinnunen, Kuosmanen, Leskinen, Luukkonen, Partanen, Pylkkänen, Pöyhönen, Tenhunen, Tolvanen, Turunen, Utriainen, Koponen ja Viljakainen tarvittaisiin Kolehmaisen mukaan lisää näytteitä, jotta suvun ikään ja haarautumisiin päästäisiin käsiksi tarkemmin.
Isälinjan dna-testien pakkauksia voi tilata Suomen geneettisen sukututkimuksen seuran kautta sukugeeni@gmail.com.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
