Lait ja suositukset ohjaavat erityisryhmät taajamiin
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira linjaa valvontaohjelmissaan, että erityisryhmien asunnot tulee sijoittaa taajamiin.
Erityisryhmiä ovat päihde- ja mielenterveyskuntoutujat, palveluasumista tarvitsevat vammaiset henkilöt, kehitysvammaiset henkilöt, palveluasumista tarvitsevat vanhukset ja myös lapset.
Aiemmin erityisryhmien asuminen keskitettiin usein laitoksiin kauas kaikesta, poissa silmistä poissa mielestä -periaatteella. Eristävät keskittymät halutaan nyt jättää menneisyyteen. Valtioneuvosto teki vuonna 2010 periaatepäätöksen kehitysvammaisten laitoshoidon purkamisesta. Heidät halutaan tavallisiin asuntoihin, normaalin elämän keskelle.
”Lähtökohtana on, että ihmiset pääsevät ihmisten keskelle, osallistumaan ja harrastamaan”, sanoo lakimies Riitta Husso Valvirasta.
”Tavoitteena on, että yksiköitä ei sijoiteta kauas keskuspaikoista, koska palvelut ovat tänä päivänä keskuksissa.”
Husson mukaan aluehallintovirasto arvioi jokaisen yksikön sijainnin tapauskohtaisesti. ”Valvontaohjelmilla ei ole ollut tarkoitus estää eikä rajoittaa palvelun tuottamista maaseudulla.”
Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtajan Anssi Kujalan mukaan valvontaohjelmien kirjaukset asuntojen taajamiin sijoittamisesta kuihduttavat maaseutua.
Ne myös lisäävät kustannuksia. ”Kiinteistökulut ovat pääsääntöisesti edullisempia maaseutumaisilla alueilla kuin se, että kaikkien pitäisi olla taajamissa, saati sitten kaupungeissa.”
Kujalan mukaan sijaintiin, neliöihin, henkilöstövaatimuksiin ja muihin tämän kaltaisiin tekijöihin kohdistuva sääntely menee liian pitkälle. Hän on tyytyväinen, että maan hallitus aikoo nyt arvioida kuntien tehtäviä ja velvoitteita.
Tavoitteena on miljardin euron kokonaisvähennys kuntien toimintamenoihin. ”Tämä on varmasti myös maaseudun palveluiden turvaamisen etu.”
Valviran valvontaohjelmat on laadittu koskemaan sekä julkista että yksityistä toimintaa.
Käytännössä luvanvaraiselle toiminnalle asetetut velvoitteet koskevat yksityisiä palveluja, sillä kuntien ei tarvitse lupia hakea.
”Jos kunta poikkeaa normeista, aluehallintovirasto puuttuu siihen, jos puuttuu. Olemme kokeneet, että tässä on eriarvoista kohtelua kuntien ja yksityisen välillä”, Kujala sanoo.
Kujalan mukaan kunta on usein vielä itse palvelun tilaajana. Se voi asettaa yksityiselle toimijalle vaatimukset ja mitoitukset, joita ei välttämättä itse omissa palveluntuotantoyksiköissään noudata.
”Lisäksi aluehallintovirasto valvoo yksityistä tuottajaa, mutta kuntaa ei välttämättä valvo kukaan.”
”Joskus päihdehuollon asiakkaita on ohjattu hoitoon kauemmaksi omasta elinpiiristään. Kun on haluttu irti päihdekulttuurista, on katsottu, että on ollut hyvä olla jossain rauhallisessa paikassa”, mainitsee ylitarkastaja Lilli Autti Valvirasta.
Kehittämispäällikkö Päivi Nurmi-Koikkalainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo, että ajatus siitä, että maaseudun rauha olisi erityisryhmille hyväksi, on vanhentunut.
Hän ymmärtää ajatuksen asuntojen sijoittamisesta taajamiin, jotta asuntoja ei rakennettaisi pois silmistä.
Nurmi-Koikkalaisen mukaan vammaisista henkilöistä ei voi puhua yhtenä ryhmänä. ”Asuuko maalla vai kaupungissa, se tulisi ratkaista ihmisen omista lähtökohdista.”
”On myös ongelmallista, jos ihmiset joutuvat muuttamaan palveluiden tai esimerkiksi esteettömän asunnon puutteen vuoksi”, hän huomauttaa.
PAULA LIESMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
