”Poliitikkojen ei pitäisi puuttua päätöksentekoon, joka laissa on osoitettu tietylle viranomaiselle”, sanoo Pekka Vihervuori
Olisi hyvä selvittää, miksi useampi suomalainen luottaa valtion virkamiehiin enemmän kuin kunnallishallintoon, sanoo valtion virkamieseettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja.
Vesivoima vaikuttaa useiden vesistöjen vedenkorkeuteen. Kuva: Lari LievonenPoliitikkojen ei pitäisi puuttua päätöksentekoon, joka laissa on osoitettu tietylle viranomaiselle, sanoo valtion virkamieseettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Pekka Vihervuori.
”Tällaisen taustalla voi olla sekin, että itse voimassa oleva laki ei asianomaista tyydytä.”
Virkamiehet ja poliitikot pysyvät Vihervuoren mukaan Suomessa yleisesti ottaen omissa rooleissaan.
Virkamies käyttää julkista valtaa virkavastuulla, poliitikko taas kantaa päätöksistään poliittisen vastuun.
”Virkamiehelläkin on sananvapaus ja yhdistymisvapaus, mutta viranhoitoon ei pidä sekoittaa omia yhteiskunnallisia näkemyksiä.”
Suomalaiset luottavat valtion virkamiehiin enemmän kuin kunnallishallintoon.
Suomalaiset luottavat valtion virkamiehiin enemmän kuin kunnallishallintoon. Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestö OECD:n kansainvälisen vertailun mukaan valtion virkamiehiin luottaa 62 ja kunnallishallintoon 56 prosenttia suomalaisista. Miksi?
”Tätä olisi hyvä selvittää”, sanoo Vihervuori.
Kunnissa luottamuselinten ja politiikan rooli on Vihervuoren mukaan monesti läsnä, toisin kuin useimpien valtion virkamiesten toiminnassa.
”Toisaalta useat kunnissa tehtävät ratkaisut ovat hyvin lakisidonnaisia, kuten esimerkiksi ympäristöluvat tai rakennusluvat, eikä politiikka juurikaan saa vaikuttaa niiden sisältöön.”
Luottamus viranomaistoimintaan on Suomessa huipputasoa kansainvälisissä vertailuissa, Vihervuori muistuttaa.
Viimeisimmän valtiovarainministeriön kansalaiskyselyn mukaan etenkin valtion virkamiesten avoimuus, puolueettomuus, riippumattomuus ja taloudellisuus vaatisivat pikaisia toimenpiteitä. Kysely on vuodelta 2022.
Silloin 53 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että virkamiesten epäeettiseen toimintaan ei puututa riittävästi. Kansalaisten usko siihen, että valtionhallinto ottaa epäeettisen toiminnan aina vakavasti, oli vähentynyt vuodesta 2016.
”Jos, kuten usein on, epäeettinen toiminta on samalla lainvastaista, mekanismit siihen puuttumiseksi ovat olemassa. Niitä myös käytetään”, kertoo Vihervuori.
Ohjausta, koulutusta ja korruptionvastaista toimintaa on Vihervuoren mukaan organisoitu valtionhallinnossa laajasti.
”Useat kunnissa tehtävät ratkaisut ovat hyvin lakisidonnaisia, kuten esimerkiksi ympäristöluvat tai rakennusluvat, eikä politiikka juurikaan saa vaikuttaa niiden sisältöön.” Pekka Vihervuori
Virkamieseettinen neuvottelukunta voi lisäksi tehdä aloitteita ja antaa yleisiä suosituksia virkamiesetiikasta. Neuvottelukunta päättää itse, mitä eettisiä ongelmia se tarkastelee.
Keväällä neuvottelukunta antoi kannanoton julkisiin hankintoihin liittyen.
”Julkiset hankinnat tapahtuvat sellaisessa yksityinen-julkinen-rajapinnassa, jossa korruptiollekin voi tarjoutua tilaisuus. Hankintalain muutoksenhakujärjestelmä ei välttämättä tätä eliminoi”, kertoo Vihervuori.
Korruptionvastaista työtä pitää neuvottelukunnan mukaan edistää jatkuvasti julkisten hankintojen vastuullisuuden kehittämisessä.
Korruptio on ollut esillä myös luonnonmarja-alalla.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi torstaina työ- ja elinkeinoministeriönhallitusneuvoksen Olli Soraisen törkeästä lahjuksen ottamisesta sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Sorainen kertoi Ylelle (3.11.) aikovansa valittaa tuomiosta.
Ylen jutun (18.8.) mukaan marja-alan yritysten tarkastukset ja valvonta olivat käytännössä vain yhden virkamiehen vastuulla ennen marjalain voimaantuloa.
Vihervuori ei ota kantaa yksittäistapaukseen.
”Liian laajoista yksittäisten virkamiesten toimivalloista en ole kuullut, vaikka käytännössä joskus sattuukin ohi virallisen rakenteen yhtä tai toista. Silloin tällöin kyllä kuulee sanottavan, että ministeriöiden virkamiesten tehtävät ovat jo liiankin erikoistuneita.”
Vihervuori on entinen korkeimman hallinto-oikeuden presidentti, oikeustieteen tohtori ja professori.
Hän on myös maatalous- ja metsätieteiden maisteri. Tuo tutkinto liittyy vesitalouteen, jonka piirissä Vihervuori toimi uransa alussa.
Vesivoima vaikuttaa useiden vesistöjen vedenkorkeuteen. Ovatko esimerkiksi järven rannalla viihtyvän mökkiläisen huolet yhtä painavia kuin vakituisten asukkaiden?
”Vesilain mukaiset säännöstely- ja voimalaitosluvat ovat peräisin eri ajoilta ja perustuvat kulloinkin voimassa olleisiin lakeihin. Etujen punninta on tapahtunut luvasta aikanaan päätettäessä, eikä siihen voida yleensä palata viranomaisen laillisuusvalvonnan yhteydessä”, kertoo Vihervuori.
”Etujen punninta on tapahtunut luvasta aikanaan päätettäessä, eikä siihen voida yleensä palata viranomaisen laillisuusvalvonnan yhteydessä.” Pekka Vihervuori
Säännöstelyluvat määräyksineen ovat Vihervuoren mukaan yleensä pysyviä. Kiveen hakattuja vanhat säännöstelymääräykset eivät kuitenkaan ole.
Vesilaki sisältää mekanismin epätyydyttäviksi koettujen vanhojen säännöstelymääräysten tarkistamiseksi, Vihervuori vinkkaa.
Vesilaissa muun muassa mainitaan, että jos ennen 1.5.1991 myönnetystä luvasta seuraa huomattavia haitallisia vaikutuksia vesiympäristölle ja sen käytölle, valtion valvontaviranomaisen pitää selvittää mahdollisuudet vähentää säännöstelyn haitallisia vaikutuksia.
Sen jälkeen valtion valvontaviranomainen, kalatalousviranomainen tai kunta voi hakea lupamääräysten tarkistamista tai uusien määräysten asettamista.
Kolme prosenttia töissä valtiolla
Kaikista palkansaajista noin kolme prosenttia on töissä valtiolla.
Valtiolla työskenteli viime vuonna 81 696 henkilöä. Määrä kasvoi noin kaksi prosenttia vuotta aiemmasta.
Noin 39 prosenttia työskentelee turvallisuussektorilla eli Puolustusvoimissa, rajavalvontatehtävissä tai poliiseina. Seuraavaksi suurimmat tehtäväalueet ovat elinkeinotoiminnan palvelut, kuten ely-keskukset ja Maanmittauslaitos, sekä valtiovarainhoito ja vakuutus- ja rahoituspalvelut, kuten Verohallinto ja Tulli.
Työvoimakustannukset ovat noin 6,5 prosenttia koko valtion menoista ja kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta.
Henkilöstöstä 91 prosenttia on virkasuhteessa ja 9 prosenttia työsopimussuhteisia.
Julkisella sektorilla työskentelee kaikkiaan noin 682 000 henkilöä.
Hyvinvointialueiden ja kuntien viroissa toimii virkamiesten sijaan viranhaltijoita.
Lähde: Valtiovarainministeriö, Suomi.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
