Heinäluoma: Suomen on uskallettava puolustaa maataloutta EU-pöydissä

EU:n tuleva seitsenvuotinen budjetti lähtee syyskuussa ratkaiseville neuvottelukierroksille. EU:n puheenjohtajamaa Irlannilta odotetaan uutta kompromissiehdotusta, jotta lokakuun Eurooppa-neuvosto pääsee vääntämään lähes 2 000 miljardin kohtalosta.

Suomella on tässä rahanjaossa paljon pelissä. Kysymys on sekä budjetin tulovirroista että Suomen saannista meille tärkeissä EU-ohjelmissa.

Komissio on jättänyt esityksestään pois Suomelle tärkeän pohjoisten ja harvaan asuttujen alueiden tuen. Nykyisellä rahoituskaudella tämä tuki on tuonut Suomelle lähes 700 miljoonan euron potin.

Kokonaan auki on myös EU:n itärajan maiden kaipaama erityistuki, jota myös EU-parlamentti kannattaa. Kyse ei siis ole mistään pikkuhiluista, vaan tasapainoiselle aluekehitykselle merkittävistä asioista.

Maatalouden osuus EU-budjetista on komission esityksessä selvästi pienenemässä. Samaan aikaan ollaan valmistautumassa EU:n seuraavaan laajentumiseen. Ukraina on ollut erityisesti maatalouspolitiikan uudistuksissa jo pitkään se elefantti eteisessä, josta puhutaan vähän, mutta joka pakottaa miettimään perinteistä tukipolitiikka uusiksi. Haasteellinen asia, kun Ukrainan tilakoko on yli 10 kertaa Suomen tilakoko.

Nykykriteereillä Ukraina saisi maataloustuesta itselleen lähemmäs sata miljardia euroa eli lähes neljänneksen koko potista. Tämä ei ole mahdollista ilman, että nykyisten jäsenmaiden oma maataloustuotanto häiriintyisi. Siksikin maatalouspolitiikkaa on uudistettava ajoissa, suorissa tulotuissa otettava käyttöön enimmäiskattoja ja jäsenmaiden osuutta maksatuksissa on lisättävä.

Suomi tukee Ukrainan EU-jäsenyyttä. Tämä ei kuitenkaan voi tarkoittaa oikopolkuja jäsenyyteen ohi oikeusvaltiovaatimusten tai korruption hyväksymistä. Ukrainan EU-jäsenyys ei myöskään voi tarkoittaa, että jäsenyys toteutuisi Suomen omaa maataloustuotantoa vaarantavalla tavalla.

On hyvin mahdollista, että Orpon hallitus pääsee vuodenvaihteessa ratkaisemaan tätä 2 000 miljardin kokonaisuutta. Hallituksen käsissä on ratkaisu, joka määrittää monin tavoin Suomen maatalouden ja aluekehityksen menestystä tulevina vuosina.

Tämän kolumnin myötä päättyy kolumnistiroolini Maaseudun Tulevaisuudessa. Kaikki lähti liikkeelle silloisen artikkelitoimittajan Heikki Tuurin yhteydenotosta ja pyynnöstä tulla kirjoittajaksi lehteen. Sovittiin aluksi puolen vuoden rupeamasta, joka sitten venähti peräti 16 vuodeksi.

Tehtävä on ollut itselleni mieluisa; olihan MT jo kaksi vuosikymmentä sitten lehtiemme aatelistoa ja on sellaisena edelleen pysynyt.

Kiitän lukijoita menneistä vuosista ja ahkerasta lukijapalautteesta. Erityiskiitos toimitussihteereille, jotka ovat kärsivällisesti taipuneet kansanedustajan, puhemiehen ja europarlamentaarikon aikataulupaineisiin.

Jatkan lehden lukijana ja toivon lehdelle ja sen julkaisijalle tarmoa ja tarkkuutta maa- ja metsätalouden asioiden monipuolisessa ja luotettavassa käsittelyssä.