”Maallemuuttaja tarvitsee tukihenkilön”
Tähän polveilevaan peltomaisemaan Riitta ja Jukka Metsola aikanaan ihastuivat. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoLOHJA (MT)
Espoolainen yrittäjäpariskunta Riitta ja Jukka Metsola löysi muutama vuosi sitten unelmiensa maatilan Lohjan Karjalohjalta.
Jukka oli aina haaveillut talosta, jonka ikkunat aukeaisivat etelään, omaan omenatarhaan ja omalle peltoaukealle. Juuri sellainen löytyi.
Kaksi loppuunpalamista kokenut Riitta taas nautti maaseudun rauhasta ja uudesta kiireettömästä elämänrytmistä.
Hän ajatteli myös, että maaseudulla pääsee pakoon byrokratiaa ja saa käyttää maalaisjärkeä. Se haave osoittautui katteettomaksi.
Alkuun kaikki sujui hyvin.
Hankittiin Mamma-lammas Irene- ja Irmeli-tyttärineen. Pikku hiljaa katras kasvoi nykyiseen kymmeneen uuheen.
Kun Riitta opetteli karstaamaan ja kehräämään, lemmikkilampaista tulikin elinkeino. Nyt Metsoloiden yritys myy muun muassa varvasvälivillaa apteekeille, jalkahoitoloille ja luontaistuotekauppoihin.
Lampaiden hoitoon on saatu hyviä vinkkejä kokeneilta lampureilta.
Säädöksiä on pyritty noudattamaan pilkuntarkasti, muun muassa korvamerkki- ja eläinrekisteriasiat ovat aina kunnossa.
Riitta korostaa olevansa villantuottaja, mutta yrittämisen sivutuotteena syntyy myös lihaa.
Tänä syksynä Metsolat teurastuttivat 14 vähän yli vuoden ikäistä lammasta. Teurastamosta he veivät ne savustamolle paloiteltaviksi.
Siitä alkoi kuluttava jupakka.
Koska leimoissa oli epäselvyyksiä, ruhot jäivät palvaamon kylmiöön odottamaan valvontaeläinlääkärin päätöstä.
”Meille sanottiin, että ne päätyvät Honkajoelle.” Taloudellinen menetys olisi ollut iso.
Riitasta tuntui, ettei kukaan kerro hänelle, mistä on kyse.
Sitkeän soittelun ja pitkän piinan jälkeen Riitalle lopulta ilmoitettiin, että armon annetaan käydä oikeudesta. Valvontaeläinlääkäri totesi, ettei lihan jäljitettävyys ollut vaarantunut, ja lihat saatiin eteenpäin.
Pelko jäi kuitenkin itämään: Tuleeko jupakasta vielä seurauksia?
Seuraava takaisku odotti jo kulman takana: Kunnaneläinlääkäri ilmoitti, että Metsolat ovat laiminlyöneet alkutuotantoilmoituksen tekemisen.
”Mikä ihmeen alkutuotantoilmoitus? 2008 rekisteröidyimme maatilan- ja eläintenpitäjiksi, eikä silloin ollut mistään alkutuotantoilmoituksesta puhettakaan.”
Metsoloista tuntuu, että maallemuuton myötä he ovat joutuneet kaulaansa myöten byrokratian suohon. Paluu Espooseen on käynyt monta kertaa mielessä.
Lampuri ei Riitan mielestä voi millään löytää kaikkia toimintaansa koskevia säädöksiä verkosta. Siellä viitataan jatkuvasti lakipykäliin ja asetuksiin. ”Pitäisi olla lakimies osatakseen tulkita niitä.”
Kysymälläkin on vaikea saada kattavaa tietoa. ”Viranomainen osaa vain oman sarkansa ja siirtää sitten kysymyksen seuraavalle”, Jukka toteaa.
Seurauksena on, että ihminen, joka yrittää tehdä kaiken oikein, rikkoo säädöksiä tietämättään, Metsolat sanovat.
Aloittavalle maatalousyrittäjälle pitäisi Metsoloiden mielestä ehdottomasti olla tarjolla tukea.
”Kun vaikka menisi kertomaan maaseutusihteerille, että aiomme ryhtyä lampureiksi, hän antaisi käteen paperin ’Nämä asiat sinun pitää tietää’.”
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
