HELLAN KULMALLA Koiranruuaksi kelpaavaa
Koiralla on loistava hajuaisti, mutta huono makuaisti. Sille kelpaakin syötäväksi melkein mikä vain – terveydelle haitallinenkin.
Toisaalta helppo oksennusrefleksi auttaa pysymään hengissä, kun elimistö havaitsee, että ahneus on vienyt voiton järjestä. Tämän tietää jokainen koiranomistaja mattoja pestessään.
Koirille on tarjolla monia valmisruokia: kuivaa, tuoretta, raakaa, pennuille, aikuisille, senioreille, allergisille, työskenteleville, sohvaperunoille ja ties mille.
Niidenkin kanssa on oltava tarkkana. Tutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi D-vitamiinia on joissakin valmisteissa niin paljon, että siitä voi aiheutua kasvuhäiriö.
Jos ei halua syöttää mussukalleen teollista muonaa, on syytä olla selvillä muutamista koiran ruuansulatuksen perusasioista.
Ensinnäkin pitää jättää pois vaaralliset aineet: esimerkiksi sipuli, suklaa, kofeiini, alkoholi, viinirypäle ja ksylitoli.
Seuraavaksi on selvitettävä oman koiran ravinnon tarve. Rekikoira, karjan paimentaja, riistan ajaja ja kilpaileva vinttikoira tarvitsee murkinaa moninkertaisesti loikoilijaan verrattuna. Turkin lämmöneristämiskyvylläkin on suuri merkitys oikealle ruokamäärälle.
Rasva on paras energianlähde ja välttämätön rasvaliukoisille vitamiineille. Koira hyödyntää tarvittaessa energiaksi myös valkuaista.
Valkuaisten sulavuuteen pitää kiinnittää huomiota. Lihaa ja sisäelimiä ei pidä kypsentää liikaa ja rustojen syöttämisessä maltti on valttia.
Kannattaa myös katsoa esimerkiksi hiilihydraattien, erityisesti lyhytketjuisten sokerien ja perunan tärkkelyksen, määrä ja kypsyys.
Myös monet kivennäiset ja vitamiinit ovat tarpeen. Puhumattakaan tuoreesta vedestä.
Todennäköisesti suomalainen koira syö kuitenkin paremmin kuin keskiverto maailmankansalainen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
