EU yrittää taas niskalenkkiä
UUTISTAUSTA
BRYSSEL (MT)
2008 alkaneesta finanssikriisistä lähtien EU:sta on tulvinut uutta sääntelyä rahoitusmarkkinoille.
Pitkittynyt talouskriisi on ollut otollista aikaa sääntöjen kehittämiselle, koska suurimpana syynä kriisiin on pidetty sijoittajien liian suurta valtaa ja pankkiirien vastuutonta toimintaa.
Toisaalta alan etujärjestöt ovat varoittaneet uusien sääntöjen nostavan rahoituksen hintaa ja heikentävän talouskasvua pysyvästi.
Rahoitusmarkkinoita koskeva sääntely on niin hankala kokonaisuus, että tavallisen kansalaisen on hyvin vaikea pysyä siitä kärryillä saatikka arvioida, ovatko kaikki uudet lait tarpeellisia.
Eniten julkisuutta on saanut EU-huippukokouksen päätös perustaa euroalueelle yhteinen pankkivalvonta. Vielä muutama vuosi sitten sitä olisi pidetty mahdottomana vallansiirtona jäsenmailta EU-elimille.
Eurokriisin myötä on kuitenkin vahvistunut käsitys, jonka mukaan yhteisellä valuutta-alueella pitää olla myös yhteinen pankkivalvonta. Periaatteessa ajatus on järkevä, koska isot pankit toimivat useissa maissa, ja yhteisvaluutan perimmäinen tarkoitus on integroida eri maiden talouksia ja rahoitusjärjestelmiä entisestään.
On kuitenkin toiveajattelua väittää, että pankkivalvonta ratkaisisi nykyisen kriisin tai hävittäisi kenenkään velkoja.
Kriisi on myös paljastanut sen, että yhdentymisestä huolimatta rahoitusmarkkinat ovat edelleen monella tavalla kansallisia ja pankeilla on vahvat sidokset omiin kotimaihinsa.
Pankkivalvonta on kuitenkin vain yksi osa pitkää listaa. Rahoitusmarkkinoista vastaava komissaari, Ranskan entinen maatalousministeri Michel Barnier ei ole seissyt tumput suorina. Barnierin pääosastolta on tulvinut uusia direktiiviesityksiä sellaista tahtia, että hitaampia hirvittää.
Johdannaiskauppaa ja niin sanottua lyhyeksi myymistä koskevat säännöt ovat jo voimassa. Pankkien vakavaraisuusvaatimuksia kiristävästä CRD IV -direktiivistä pitäisi löytyä sopu vielä tämän vuoden puolella.
Luottoluokittajille on tulossa tiukemmat säännöt ja sekunnin murto-osissa tapahtuva automaattinen osakekauppa ollaan kieltämässä.
Komissio esittää tiukempia ehtoja asuntolainojen myöntämiseen ja parempaa kuluttajasuojaa sijoitustuotteiden ostajille. Vakuutusyhtiöiden ja tilintarkastajien sääntely kiristyy.
Seuraavana putkessa ovat rahoitusmarkkinavero ja pankkien konkurssilainsäädäntö.
EU yrittää nyt tosissaan sitä kuuluisaa niskalenkkiä markkinavoimista.
Aika näyttää, onko tuloksena vakaampi ja reilumpi markkinatalous vai kasa turhia direktiivejä, jotka hidastavat ennestäänkin heikkoa taloutta.
NIKLAS HOLMBERG
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
