HELLAN KULMALLA Yllättävät, eheyttävät suupalat
Aurinko porottaa armottomasti ja kierros museossa on kuivattanut kurkun autiomaaksi. Pieni olut on paikallaan varjoisalla terassilla. Olut siksi, että sen kyytipojaksi saapuu maanmainioita tapaksia.
Paprikamausteessa pyöritelty, pikantti perunanpala ja siivu ilmakuivattua kinkkua tuovat suoloja hikoilevan elimistöön ja antavat virtaa, jotta pärjää illalliselle asti.
Tapaksen synnystä kerrotaan monenmoista tarinaa. Wikipedian mukaan 1200-luvulla elänyt kuningas Alfonso X joutui sairastuttuaan syömään vain pieniä annoksia. Huomattuaan, että suupalojen syönti alkoholin kanssa esti hyvin humaltumisen, hän määräsi, että kaikissa Kastilian kapakoissa tuli tarjoilla pieniä ruokia juoman kanssa.
Usein kinkku-, juusto- tai makkarapala asetettiin lasin päälle, mistä se sai nimensäkin. Tapa tarkoittaa kantta tai peittoa.
Alkoholin kanssa tarjottavissa suupaloissa kieltämättä on ideaa. Vähentäisiköhän tapaskulttuurin rantautuminen baareihin väen päihtymistä myös Suomessa? Voi olla, että tiukat hygieniasäädöksemme estävät makkaran siivuttamisen baarin keittiössä. Kovin suuri menoerä ne eivät ainakaan voi olla.
Tapakset ovat maistuvaa ja helppoa tarjottavaa myös kotona tai mökillä. Suupalat saavat suomalaisen sävyn ruisleivästä, järvikaloista tai vaikkapa leipäjuustosta.
Espanjassa kaupan päälle tulevissa tapaksissa kivaa on se, ettei koskaan tiedä, mitä pöytään lennähtää. Nähty on niin keitetty kananmuna kuin kulhollinen nallekarkkejakin. Mikäs siinä. En tosin ymmärrä, miten vyötärö pidetään kurissa herkkujen äärellä.
Kylläisenä tuhteja makkaroita ja leipiä suorastaan kammoaa. Toivottavasti tarjoilija kuuli, ettemme halua syötävää...
Mietinkin monesti, paljonko pöydillä ajelehtivat, puoliksi syödyt leipäset sekä oliivi- ja sipsikulhot lisäävät ruuan hävikkiä. Tai sitten niitä kierrätetään pöydästä toiseen...
Oli miten oli, tapakset nostavat veden kielelle ja saavat hyvälle mielelle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
