Kolme neljästä suomalaisesta pyöräilee – moni toivoo, että pyöräreittejä kunnostettaisiin
Työmatkapyöräilyn suosio on kasvanut. Joka kymmenes suomalainen hyppää satulaan myös talvisin.
Pyöräliiton kyselyssä tuhannelle suomalaiselle nousi esiin useita seikkoja, jotka lisäisivät innokkuutta pyöräillä. Kuva: Jukka PasonenKoronakevät on lisännyt suomalaisten intoa ulkoilla, ja pyöränkin selkään hypätään kenties entistä herkemmin. Pidemmällä aikavälillä pyöräilyn suosio on pysynyt melko tasaisena. Tilanne ilmenee Pyöräliiton ja Pyöräilykuntien verkoston teettämistä kyselytutkimuksista.
Kolme neljästä suomalaisesta pyöräilee ainakin silloin tällöin. Yli kolmannes pyöräilee sulan maan aikaan vähintään kerran viikossa tai useammin.
Harva on innokas nousemaan satulaan lumisohjossa. Talvisin suomalaisista kertoo pyöräilevänsä joka kymmenes. Ikäryhmittäin tarkasteltuna alle 35-vuotiaat pyöräilevät selvästi eniten ympäri vuoden. Yli 65-vuotiaissa on eniten sellaisia, jotka eivät liiku pyörällä lainkaan.
Taloustutkimuksen vuonna 2018 tekemään kyselyyn vastasi runsas tuhat 15–79-vuotiasta suomalaista.
Suomen ympäristökeskuksen asukasbarometrin mukaan työmatkapyöräilyn suosio on kasvanut 2010-luvulla huomattavasti.
Pyöräilytottumukset eroavat kaupungeissa ja maaseudulla siten, että kaupungeissa pyöräillään enemmän talvisin. Kaupunkilaisista ympärivuotisesti pyöräilee 12 prosenttia, kun taas maaseudulla osuus jää 5 prosenttiin.
Toisaalta isoissa kaupungeissa asuu hieman enemmän sellaisia, jotka eivät pyöräile lainkaan. Kaupungeissa pyöräilyä välttää 28 prosenttia väestöstä ja maaseudulla 21 prosenttia.
Pyöräliiton toiminnanjohtajan Matti Koistisen mukaan valtio ja kunnat edistäisivät pyöräilyä parhaiten kunnostamalla pyöräilyreittejä.
”Suomessa iso osa pyöräteistä on yhdistettyjä pyöräteitä ja jalkakäytäviä, mikä ei ole pyöräilyn näkökulmasta hyvä tai turvallinen ratkaisu. Pyöräliikenne pitäisi nähdä enemmän ajoneuvoliikenteenä ja vähemmän nopeana jalankulkuna.”
Ihanteellinen pyöräilyverkosto muodostuu Koistisen mukaan rauhallisista kaduista, joilla nopeusrajoitukset ovat 20–30 kilometriä tunnissa. Tiheän verkoston lisäksi tarvitaan nopeita baanoja, joita pitkin kuljetaan pidemmät ja suoraviivaiset matkat.
Pyöräilyn suosio kasvaa, kun pyöräily on helppoa, sujuvaa ja houkuttelevaa.
”Reunakivet pyörätiellä poikittain, kadun puolelta toiselle poukkoilevat pyörätiet, epäselvät opasteet ja vaaralliset risteysjärjestelyt eivät houkuttele pyöräilemään. Ikävä kyllä kaikki edellä mainitut ongelmat ovat tavallisia kaikkialla Suomessa”, Koistinen harmittelee.
Suomessa sattuu vuosittain 20–25 kuolemaan johtavaa pyöräilyonnettomuutta. Määrä on pysynyt varsin tasaisena viime vuosikymmenen ajan.
1990-luvun alussa pyöräilijöille sattui satakunta kuolemaan johtanutta onnettomuutta vuosittain, joten pitkällä aikavälillä pyöräilyn turvallisuus on parantunut huomattavasti. Kiitos sitä kuuluu erityisesti taajamien nopeusrajoitusten alenemiselle 30–40 kilometriin tunnissa.
Pyöräilijöiden omassa riskikäyttäytymisessä korostuu alkoholi. Noin kolmasosassa vakavista onnettomuuksista pyöräilijällä on ollut alkoholia veressä.
Yleisimmin onnettomuudet sattuvat risteyksissä. Pyörätien jatkeen väistämissääntöjä tunnetaan huonosti niin ratin kuin tangonkin takana.
”Meillä on rakennettu varsin epäselvää liikenneympäristöä risteyksiin. Tässäkin asiassa näkyy vanha kevyen liikenteen ajattelu, jossa ei ole tehty eroa jalankulun ja pyöräliikenteen välillä. Siitä ollaan onneksi hiljalleen pääsemässä eroon.”
Koistinen huomauttaa, että kansanterveyden näkökulmasta pyöräilyn terveyshyödyt ovat moninkertaiset verrattuna pyöräilyonnettomuuksien seurauksiin.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
