Lukijalta: Datakeskushuumassa ympäristövastuu unohtuu

Ii on rakentanut vuosien ajan mainettaan kansainvälisesti arvostettuna ilmasto- ja ympäristötyön edelläkävijänä. Kunta on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjä, vahvistamaan kiertotaloutta ja toimimaan maapallon kantokyvyn rajoissa. Työ on saanut laajaa tunnustusta myös ulkomailla, ja esimerkiksi BBC nosti Iin esiin esimerkillisenä ilmastokuntana.

Ympäristövastuuta on rakennettu pitkäjänteisesti myös kasvatuksen kautta. Päiväkodeissa ja kouluissa seurataan energiankulutusta, ja lapsia kannustetaan omaksumaan kestävän elämäntavan periaatteita.

Tavoitteena on ollut osoittaa, että pienilläkin teoilla voidaan saavuttaa merkittäviä ilmastohyötyjä.

Samaan aikaan kunta on kuitenkin edistämässä Iin Yli-Olhavan Kärppäsuolle mittavaa datakeskushanketta. Kaavoituksen piirissä on noin 1 160 hehtaarin teollisuusalue, josta datakeskukselle ja tukitoiminnoille on varattu 475 hehtaaria.

Hankkeen toteuttaminen edellyttää metsien, peltojen ja soiden poistamista sekä laajoja maanrakennustöitä.

Rakentaminen aiheuttaa huomattavia päästöjä jo valmisteluvaiheessa. Maansiirtotyöt, kuljetukset, teiden perusparannukset, betonin ja asfaltin valmistus sekä raskaan kaluston käyttö lisäävät hiilidioksidipäästöjä merkittävästi. Samalla alueen hiilivarastot ja hiilinielut menetetään pitkäksi aikaa, mikä heikentää luonnon kykyä sitoa ilmakehän hiiltä.

Lisäksi luonnon monimuotoisuus vähenee pysyvästi.

Hanketta tarkastellaan usein kansallisen energia- ja elinkeinopolitiikan näkökulmasta, mutta paikalliset ympäristövaikutukset jäävät helposti taka-alalle. Samalla alueelle suunnitellut tuulivoimahankkeet, uudet sähkölinjat ja suunniteltu kaivostoiminta lisäävät rakentamista, raskasta liikennettä ja ympäristökuormitusta entisestään.

Datakeskukset voivat tukea digitaalista infrastruktuuria ja vihreää siirtymää, mutta niiden ympäristövaikutukset on arvioitava avoimesti ja kokonaisuutena.

Kunnan ilmastotavoitteiden uskottavuus riippuu siitä, kuinka johdonmukaisesti ne näkyvät myös suurissa maankäyttöratkaisuissa. Kun hiilinieluja hävitetään laajassa mittakaavassa ilman riittäviä kompensaatioita tai ympäristöehtoja, syntyy väistämättä ristiriita kunnan omien ilmastositoumusten kanssa.

Iin vahvuus on ollut kyky näyttää, että ilmastotyö perustuu tekoihin eikä pelkkiin tavoitteisiin. Siksi juuri nyt tarvitaan avointa keskustelua siitä, miten elinkeinokehitys, ilmastopolitiikka ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen voidaan sovittaa yhteen niin, että kunnan ympäristöjohtajuus säilyy myös tulevaisuudessa.

Auvo Anisimaa

Tarja Anisimaa

Yli-Olhava, Kärppäsuo