AJANKOHTAISTA LUONNOSSA Loppukesän kauneutta
Elokuun loppu alkaa jo häämöttää, mutta lämpimiä päiviä vielä riittää vaikkapa perhosten tarkkailuun. Toisen sukupolven suruvaipat ovat nyt liikkeellä ja ne on helppo tunnistaa.
Suruvaippa on yksi suurimpia päiväperhosiamme, sen siipien kärkiväli on 6–7 senttimetriä.
Siipien yläpinta on samettimaisen tummanruskea. Siipiä koristaa sininen pilkkurivi sekä näin syksyllä kermankeltainen reunus. Keväällä reunuksen väri on huomattavasti vaaleampi ja kuluneempi.
Sukupuolet muistuttavat toisiaan, mutta naaras on kooltaan koirasta hieman suurempi.
Suruvaippa viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä. Sen löytää niin kotipuutarhasta, pihapiiristä ja myös metsän reunasta ja metsäaukeilta.
Erityisen hyvin suruvaippaa houkuttelevat ylikypsät, hieman käyneet hedelmät ja marjat, joiden kimpusta voi löytää kerralla useita makean perässä lentäneitä perhosia.
Nyt elokuulla lentävät suruvaipat ovat kuoriutuneet loppukesällä ja valmistautuvat talvehtimaan. Nämä syksyllä lentävät suruvaipat tervehtivät meitä uudelleen keväällä jolloin ne myös parittelevat ja munivat.
Perhonen viettää kylmän ajanjakson horroksessa ja hakeutuu suojaan rakennuksiin ja varastoihin tai kivenkoloihin ja puukasoihin.
Vaikka tuleva talvi kuluu horroksessa, tarvitaan kylmien kuukausien varalle runsaasti energiaa.
Suruvaipat tankkaavat nyt ahkerasti ravintoa. Hyvä ravitsemustilanne edesauttaa selviytymistä pitkästä talvesta, ja perhonen on keväällä hyvissä voimissa ja valmis jatkamaan sukua.
SARI KANTINKOSKI
Kirjoittaja opiskelee luonto-
kartoittajaksi. Hän kertoo ajan-
kohtaisista luontoasioista tällä palstalla noin kahden viikon välein.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
