VIERASKOLUMNI Jäätiin tuleen makaamaan
Heikot merkit näkyvät ensimmäisenä. Jalaspilvi lämpimän rintaman edeltä, tuulessa taipuvat koivut ennen ukkosta, pieni tärinä traktorin nivelakselissa, kunnes se laakeri...
Jyrki Kataisen hallituksen työkone nitkutti ja vikisi jo Säätytalolla, kun sen ohjelmaa kirjoitettiin. Silloin arveltiin, että koneessa ei ole ideologista rasvaa, joka pitäisi väljät liitokset hiljaisena ja rullaamassa. Sekin on totta, vaseliinia tarvittiin, mutta kahdessa vuodessa on käynyt selväksi, että hallitukselta puuttuu muutakin. Hallituksen avainpaikoilla on kovin kokemattomat ministerit, jotka eivät ole onnistuneet nousemaan rankan ajan vaatimusten tasolle. Päätökset ovat joko jääneet kokonaan tekemättä tai sitten johtaneet entistä kummallisempiin solmuihin. Niitä on sitten selvitelty mitä erikoisimmilla tavoilla.
On tapahtunut juuri se, mistä Tuntemattoman kapteeni Kaarna isällisesti varoitti: ”Ei pojat sotaa näin käydä.” Eikä käydäkään. On jääty nyt siihen kuuluisaan tuleen makaamaan.
Nuoruus ei sinällään kelpaa syyksi, vaikka kieltämättä päättäjissä on alle kolmekymppisiä untuvikkoja jo 70-luvun malliin. Kokemattomia olivat pääministereiksi nopeasti, osin yllättäenkin nousseet Matti Vanhanen ja Paavo Lipponenkin. Heidän hallituksistaan kelpaa puhua jälkeenpäinkin. Tuurilla on merkitystä – sillä mihin kohtaan oma vastuukausi sattuu juuri talouden suhdanteiden puolesta. Mutta hyvä johtaja luo itselleen myös hyvän kriittisen ympäristön ja uskaltaa kuunnella muitakin kuin vallan mielistelijöitä.
Hallituksen keskeinen ongelma on siinä, että se pelkää. Se painaa päätä avoimella suolla syvemmälle turpeeseen ihan samalla tavalla kuin vänrikki Kariluoto miehineen. Demarit pelkäävät ammattiyhdistysliikettä ja omia eläkeläisiään eivätkä rohkene tarttua eläkkeiden rahoituspommiin. Kokoomus pelkää elinkeinoelämää ja mielistelee sitä vastikkeettomin verolahjoin ja uusilla maksuhelpotuksilla. Kristillisdemokraatit pelkäävät suomalaisten moraalin murenemista, vassarit itseään, vihreät ilmastonmuutoksen perumista ja RKP etujaan.
Kaikki pelkäävät perussuomalaisia. Kaikki toivovat, että keskustan kanssa asiat sitten joskus hoidetaan, kun tämä painajainen on ohi.
Suomalaisia ei johdeta käskemällä, kiukuttelemalla, yllyttämällä – eikä pelkäämällä. Suomalaisten pitää tuntea asia omakseen, omalla tavallaan. Nyt hallituksen ministerit toistelevat kuin hypnoosissa opeteltuja lauseita. Tulevaisuuden tekemisestä uhkaa tulla samanlainen eliitin puheprojekti kuin isänmaallisuuden hehkutuksesta kolmekymmentäluvulla. ”Fantastinen” ja ”upea” ovat jo sanoina menettäneet alkuperäisen merkityksensä arkikielessä.
Katseet kääntyvät keskustaan. Myös siltä on vaadittava paljon. Suomi on niin huonossa kunnossa, että mitkään tavanomaiset, siloitellut vaalipuheet eivät riitä. Keskustan työnä on nyt kertoa, että hintakilpailukykymme ei riitä ja että julkinen sektori – kunnat ja valtio – on kasvanut kantokykyämme suuremmaksi. Pehmoelvytys homekoulujen tai sillankaiteiden kautta on pelkkää pintarappausta siinä reerausurakassa mikä odottaa. Tai paremmin: minkä tarttis jo olla tekeillä.
Keski- ja yläluokan saavutettuihin etuihin joudutaan puuttumaan. Olen varma siitä, että suomalaisten enemmistö hyväksyy tämän, jos se tehdään oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
