Metsästystilanteessa ei ole eroa, onko kivääri naisen vai miehen kädessä. ”Ainoa ero jahdissa on, että miesten on helpompi käydä kusella missä vaan”, Paula Horne naurahtaa.
Ensimmäinen laukaus oli täräyttävä
Noin 20 000 naista harrastaa nykyään metsästystä, ja määrä kasvaa.
Paula Horne puhdistaa huolellisesti haulikkoaan, jota hän käyttää pienriistan sekä vesi- ja kanalintujen metsästykseen.
Turvallisuudesta ei tingitä. Metsästäjän ja hänen koiransa on erotuttava syksyisessä metsässä.SIPOO
Hirvenmetsästys on porukkalaji. Kaatolaukaus on koko seurueen yhteinen onnistuminen, metsästystä yli kaksikymmentä vuotta harrastanut Paula Horne sanoo.
Pellervon taloustutkimus PTT:n tutkimusjohtaja Horne on sipoolaisen metsästysseuransa hirviporukan ainoa nainen. Eikä hän ole ajomies. Horne lähtee hirvijahtiin kiväärin kanssa.
Naisten osuus metsästäjistä kasvaa tasaiseen tahtiin. Nyt heitä on noin 20 000, kun metsästäjien kokonaismäärä on 270 000.
”Metsästyskaverit ottivat todella hyvin mukaan porukkaan, neuvoivat ja opastivat tulijaa. Taidot ja osaaminen ratkaisevat. Joskus tietenkin tarvitaan isompia lihaksia hakemaan painavat saaliit metsistä, mutta siitäkin selvitään helposti mönkkäreillä ja traktoreilla”, Horne naurahtaa.
Kerrostalosta metsään
”Ensimmäinen hirvenkaato pani sydämen hakkaamaan. Olin silloin vähän alle kolmikymppinen. Ammuntaa olin opetellut ja harjoitellut. Kaikki tarvittavat tutkinnot ja näytöt oli suoritettu”, Horne kertoo.
”Passipaikaltani olin nähnyt kolmen hirven liikehtivän. Ajomiehet hoitivat hommansa hyvin. Ammuin tappisonnin noin neljänkymmenen metrin päähän.”
Useimmiten nainen saa kipinän metsästykseen kotoaan, vanhemmiltaan tai puolisoltaan, hän asuu maalla ja on kasvanut metsästyskulttuuriin.
Paula Horne ei sujahda näihin tilastoihin. Hän kasvoi pikkukaupungin keskustassa kerrostalossa.
”Metsä oli tosin tuttu. Marjastimme ja sienestimme paljon, vaikkei perheessäni kukaan metsästänytkään. Luonnossa liikkuminen on aina vetänyt puoleensa. Metsässä on turvallista. Pelkään paljon enemmän kaupungin liikenteessä.”
Metsäkipinä vei myös opiskelemaan alaa. Horne asuu nyt puiden ja peltojen keskellä. Oman seuran metsästysmaita on ympärillä tuhat hehtaaria.
”Työpaikat ovat usein Helsingin keskustassa asfalttikatujen keskellä. Kaipaan kuitenkin luonnon helmaan. Ei siis ole mikään ihme, että innostuin välittömästi henkilökunnan eräkerhoiluun ollessani aiemmin Metsäntutkimuslaitoksella töissä.”
”Sain alusta asti kokeneilta metsästäjiltä hyvää opetusta. Olin pari vuotta ajomiehenä hirviporukassa ennen kuin hankin kiväärin.”
Koiraharrastus lapasesta
Koiraharrastus vie naisen usein metsästyksen pariin. Naismetsästäjistä joka toisella on koira, kun miesmetsästäjistä vain joka kolmas omistaa koiran.
Horne hankki oman koiran viitisentoista vuotta sitten. Hän nauraa, että sen jälkeen koirahomma lähti lapasesta. Nyt koiria on neljä ja niiden koulutus jatkuvaa. Koirat ovat ylösajavia, seisovia ja noutavia.
”Myös koirien koulutukseen ja niiden kanssa metsästämiseen olen saanut hyvää ja hyödyllistä oppia alan konkareilta. Paras metsäkoirani on ehdottomasti yhdeksänvuotias barbet Mistral”, Horne sanoo ja pukee koiralleen huomioliivin ennen metsälle lähtöä.
Koirat tekevät osuutensa pienriistan ja kanalintujen pyynnissä. Hirvimetsällä omat koirat avustavat haavakoiden jäljittämisessä.
Emäntä ja koirat ovat myös jatkuvassa valmiudessa vaikka hakemaan metsissä hortoilevia loukkaantuneita hirvieläimiä, joita esimerkiksi autoilijat ovat töytäisseet.
Siinä ne ovat voittamattomia, emäntä kehuu ja taputtelee muotovalio Isabelleä. Sillä on kokemusta loukkaantuneiden hirvieläinten jäljestyksessä nuoresta iästään huolimatta.
Tärkeä osa metsästystä on luonnosta, sen monimuotoisuudesta ja ympäristöstä huolehtiminen, Horne sanoo ja esittelee ruokintapaikkoja. Sitten hän jatkaa pienpetojen pyynnistä, jolla riistan elinoloja ja kantoja pidetään kunnossa.
Harrastus imaisee
Metsästysseurassa jäsenet oppivat toinen toisiltaan. Jahtikauden päätteeksi iloitaan peijaisissa.
Sitä ennen on ruokittu riistaa, huollettu aseet ja varusteet, kytätty, seurattu, ammuttu, nyljetty, teurastettu, paloiteltu ja valmistettu riistaruokaa pitkän kaavan mukaan.
Metsästys opettaa luonnon lukutaitoa. Parhaimmillaan se tarjoaa onnistumisen iloa ja hallittua jännitystä mutta myös hyvää ravintoa.
”Kuumia piippuja”, Paula Horne huikkaa ja valmistautuu syksyn hirvijahtiin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
