Simonkadulla Politiikan seuraleikki alkakoon
Kumman kaa? Eri puolueiden kärkipoliitikot joutuvat ehkä tahtomattaan miettimään jo vaalien jälkeistä elämää.
Vaalituloksesta ei ole tietoakaan, mutta tässä vaiheessa saisi olla jokin tuntuma, kenen kanssa pitäisi alkaa seuraavassa hallituksessa.
Jos kumppanikysymyksen haluaa välttää, helpointa on todeta, että vaalitulos ratkaisee. Fraasi on ikuistettu viime aikoina moneen kirjoitukseen.
Vaalien alla varsinkin mediassa rakennetaan väkisin puolueiden kesken blokkeja, kuten Ruotsissa on tapana. Ajatuksena on, että jo vaalien alla tiedettäisiin, kenen kanssa puolueet haluaisivat kimppaan.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki ynnäili pian uudenvuoden jälkeen (Kansan Uutiset 3.1.), että perussuomalaisten kannatuksen laskiessa keskustan, SDP:n ja vasemmiston varaan rakentuvan hallituksen perusta vahvistuu.
”Kansanrintama on yhtäkkiä täysin realistinen vaihtoehto”, hän pohti toiveikkaana.
Demari kommentoisi, että vastaavalle pohjalle rakentuisi punamultahallitus – mikä alkaakin pian olla todennäköinen vaihtoehto.
Näkevätkö nykyiset päähallituspuolueet mitään toivoa tulevaisuudessa? Oudoksi menisi, jos nykyiselle hallituspohjalle toivottaisiin jatkoa.
Pääministeri Alexander Stubb (kok.) ja valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.) eivät sekaannu hallituspohjakeskusteluun. Uudenvuodentervehdyksessään Stubb esitti vain toiveen mahdollisimman yhtenäisestä hallituksesta.
Asialle on laitettu puolueen soturit. Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo (kok.) ilmoitti, että kokoomuksen ja demarien yhteistyö on tullut tiensä päähän (Lännen Media 6.1.). Orpo kaipaa hallitusta, joka päättää uusista menoleikkauksista, eikä korota veroja.
Puoluesihteeri Reijo Paanasen (sd.) mielestä kokoomus polttaa siltoja. Paananen haluaa pitää yhteydet kaikkiin suuntiin kunnossa.
Jos seuraava hallitus muodostuu Juha Sipilän (kesk.) ympärille, vihreät pysyy edelleen oppositiopuolueena.
Harvassa ovat keskustalaiset poliitikot, jotka ottaisivat vihreät kumppaniksi. Puoluetta pidetään kelvottomana kaverina.
Myös vihreiden Osmo Soininvaara on todennut, että puolueiden välillä vallitsee perustavanlaatuinen ristiriita. Keskusta nimittäin hyväksyy luonnonsuojelun, kunhan se ei estä ”maaomaisuuden täysimääräistä hyödyntämistä”.
Miten vihreät voisi olla vielä hallituksessa, joka esittänee vielä yhtä ydinvoimalaa, kuten Mauri Pekkarinen (kesk.) päätteli viime viikolla (MT 29.12.).
Myös koskiensuojelulain päivitys noussee hallituksen listalle. Energiayhtiö Pohjolan Voima lobbaa vahvasti itselleen suotuisan päivityksen puolesta. Sipilä on jo hankkeen takana. Stubb on vaatinut ratkaisua säätövoimakysymykseen.
Perussuomalaisissa on viime päivinä keskusteltu, saako maahanmuuttokriittisyys riittävästi tilaa puolueen sisällä. Meppi Jussi Halla-aho sanoo, että ei saa (Aamulehti 4.1.).
Hänen mielestään perussuomalaisten maahanmuuttonäkemykset ovat muihin puolueisiin verrattuna poikkeavia, ja teeman pitäisi olla nykyistä enemmän esillä.
Halla-ahon mietteillä on iso painoarvo, ja hänellä on paljon samanmielisiä äänestäjiä. Jopa eduskunnan ryhmyri Jari Lindström arvioi, että maahanmuuttokysymyksestä ollaan turhan hissukseen.
Kylvääkö Halla-aho tahallaan eduskuntavaalien alla riidan siementä?
Puheenjohtaja Timo Soinille aihe on arka, koska hän on aiemmin muistuttanut, ettei hän siedä millään tavoin puolueen sisäisiä klikkejä. Soini ei kuitenkaan usko, että aiheesta saadaan suuri riita aikaiseksi.
Viimeksi kun sellaisia roihahti, Suomen Maaseudun puolue hajosi liitoksistaan.
Soini tietää, että perussuomalaisissa on paljon maahanmuuttokriittisiä, mutta maahanmuuttopolitiikasta ei voi tulla kevätvaalien kärkiteemaa. Asian pyörittely tekee hyvää perussuomalaisille ja se on hyvä tapa nostaa puoluetta ylös vaaliahdingosta. Ja samalla muistuttaa, millaiset juuret perussuomalaisilla on.
JANNE IMPIÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
