PASSIPAIKALLA Käenpojan poika

Helmikuun merkittävimpiä tapahtumia on valtiovarainministeriön (VM) ylimmän virkamiehen, valtiosihteeri Raimo Sailaksen siirtyminen eläkkeelle 42 vuoden puurtamisen jälkeen.

Nyt uskomme, että Sailaksen nimi on piirtynyt ikiajoiksi tulikirjaimin kansakunnan muistiin. Mutta kuinka moni nykyään muistaa esimerkiksi valtiosihteeri Teemu Hiltusen? Kolme vuosikymmentä sitten ei yksi nuppineulakaan pudonnut valtakunnassa Hiltusen tietämättä.

Sailaksen vuosina VM on kasvanut keskikokoisesta harmaasta virastosta ylivertaiseksi jättiministeriöksi, joka käenpojan tapaan on työntänyt kaikki muut ministeriöt valtioneuvoston linnan liepeiltäkin Helsingin laitakaupungille.

Viimeistään seuraavassa hallitusohjelmassa kaikki sektoriministeriöt aiotaan lopettaa. Mikä lienee VM:n vallantäyteyden sitä seuraava vaihe?

Paljon Sailaksen haaveista jää kesken. Tällä viikolla Sailas valitteli Kuntaliiton vuotuisessa talousfoorumissa haikeana, että kuntauudistus ei toteudu sellaisena kuin hallitusohjelmaan on kirjattu.

Kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) ei tovia myöhemmin epäillyt rahtuakaan kuntauudistuksen pikaista toteutumista. Kuntaväelle ministeri sentään myönsi, että vuosi sitten ministeriön korkeuksista komennetut 70 ”selvitysaluetta” ei ollut viisas operaatio.

Sailas oli erityisen pettynyt sairaaloiden kilpavarustelun jatkumiseen. Sailas keskittäisi tietyt toimet aina tiettyyn sairaalaan ylevimmässä 1970-luvun valtakunnansuunnittelun hengessä. Ministeri Virkkusen vahvojen peruskuntien mallissa suunnittelee keskuskaupunki eikä valtakunta.

Sairaalauudistuksen sekavuuteen yritettiin tiistaina selvyyttä eduskunnan suuressa keskustelussa. Sekä pääministeri Jyrki Katainen (kok.) että oppositiojohtaja Timo Soini (ps.) vaikuttivat perin uupuneilta. Asiakeskustelu kutistui heittelyksi.

Professori Matti Wiberg tykitti äskettäin joukon vaatimuksia suomalaisen yhteiskunnan tehostamiseksi. Media alkoi märehtiä helpointa eli presidentin viran lakkauttamista.

Lähes unohdettiin Wibergin vaatimus, että VM:n pitäisi alkaa julkistaa ennusteidensa oletukset ja pohjaluvut. Yksi epämääräisyyksien päällä kelluva möhkäle on Raimo Sailaksenkin hellimä kestävyysvaje.

Kestävyysvajeella ymmärretään sitä vaikutusta, joka väestön ikääntymisellä ja työssä käyvän väestönosan hupenemisella on julkiseen talouteen. VM:n laskelmissa kestävyysvaje on paljon suurempi kuin muilla arvioijilla. Ilmeisesti VM olettaa, että ihmiset sortuvat vuodepotilaiksi laitoshoitoon loppuiäkseen heti 65 vuotta täytettyään.

Kestävyysvajehysterian huippua edustaa kuntien eläkkeistä vastaava Keva, joka uskoo maksutulojensa olevan eläkemenojaan pienempiä vielä 2097. Ennuste on rohkea, koska ensimmäiset tuon ajan maksajat syntyvät vasta 2030-luvulla.

Eduskunta joutui aivan järjettömän tehtävän eteen. EU:n parlamentin käskystä Suomen kuljetusyrittäjille on säädettävä 48 viikkotunnin kokonaistyöaika. Jopa Markus Mustajärvi (vasr.) ihmetteli, kuka tätäkin lakia valvoo.

Ex-liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk.) totesi vielä EU:n komission olleen järkilinjoilla, mutta EU:n parlamentissa tuuli kääntyi mm. suomalaisten sosialidemokraattien ja vihreiden voimin. Ratkaisu liittyy siis sarjaan Satu Hassin (vihr.) uhrautuvat toimet suomalaisen yhteiskunnan pään menoksi.

Kuljetusyrittäjä Osmo Kokko (ps.) kertoi vuoden kokemuksella päätöksen merkitsevän isompien yksikköjen myötä kuljetuskustannusten nousua, koska pienillä yrittäjillä jo nyt vekseli pyörii nopeammin kuin akseli.

Jukka Kärnä (sd.) selitti lain panevan 3 400 tuntia vuodessa ajavat hämäräheikit kuriin. Arto Satonen (kok.) kuittasi, että autonkuljettajan työaikalaki koskee jo nyt omistajakuljettajia. EU rinnastaa yrittäjien paperihommatkin ajoaikaan.

PEKKA ALAROTU

Avaa artikkelin PDF