Tuore 45 vuotta kestänyt tutkimus antaa lapsille ja nuorille hyvän syyn liikkua: Riski useisiin sairauksiin keski-iässä vähenee

45 vuotta kestäneessä yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan seurannassa yhdistettiin samojen koehenkilöiden 12–19-vuotiaana suorittamat kuntotestitulokset sekä heidän 37–44-vuotiaan sekä 57–64-vuotiaana raportoimansa terveystiedot koskien diabetesta, sepelvaltimotautia, verenpainetautia ja vyötärönympärysmittaa.  Kuva: Mikko Nikkinen

Tuore suomalaistutkimus antaa lapsille ja nuorille hyvän syyn liikkua. Jyväskylän yliopistossa tehdyn laajan seurantatutkimuksen mukaan matala kestävyyskunto nuoruusiässä nimittäin lisää riskiä sydän-, verisuoni- ja aineenvaihduntasairauksille keski-iässä.

Naisilla matala kunto lisäsi verenpainetaudin, miehillä keskivartalolihavuuden riskiä. Vastaavasti hyväkuntoisilla nuorilla on huonokuntoisia pienempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä aineenvaihduntasairauksiin keski-iässä.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että nuorten heikentyneellä kunnolla on merkittäviä pitkäaikaisvaikutuksia.

45 vuotta kestäneessä yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan seurannassa yhdistettiin samojen koehenkilöiden 12–19-vuotiaana suorittamat kuntotestitulokset sekä heidän 37–44-vuotiaan sekä 57–64-vuotiaana raportoimansa terveystiedot koskien diabetesta, sepelvaltimotautia, verenpainetautia ja vyötärönympärysmittaa.

”Muut tyypilliset riskitekijät, kuten ikä ja painoindeksi, otettiin tutkimuksessa huomioon ja pystyimme osoittamaan, että kestävyyskunto vaikuttaa itsenäisesti sairausriskiin ja sairauksien kasautumiseen”, väitöskirjatutkija Perttu Laakso kommentoi yliopiston tiedotteessa.

Peli ei suinkaan ole menetetty, vaikka kouluiän fyysinen kunto ei olisi ollut paras mahdollinen. Kuva: Carolina Husu

Tulokset täydentävät aiempaa tietoa, jota on saatu esimerkiksi ruotsalaisista, vain miehiä sisältäneistä kutsunta-aineistotutkimuksista.

Laakson mukaan yhteiskunnan kannattaa yrittää purkaa kaikki esteet lasten ja nuorten liikunnan tieltä, oli se sitten liikkumiseen kannustavan infrastruktuurin parantamista tai seuravalmentajien tai harrastusohjaajien palkkaamista.

”Näistä toimista aiheutuvat kustannukset tulevat joka tapauksessa edullisemmaksi kuin kallishoitoisista ja työkykyä alentavista sairauksista koituvat kulut”, hän huomauttaa.

Laakso painottaa, että peli ei suinkaan ole menetetty, vaikka kouluiän fyysinen kunto ei olisi ollut paras mahdollinen.

”Myös aikuisiässä aloitettu liikunta ja kunnon kohottaminen pienentävät kardiometabolisten sairauksien riskiä.”

Tutkimukseen pääset tutustumaan tarkemmin tästä.