Nälkä uhkaa lisääntyäMosambikissa tulvien seurauksena
CHIAQUELANE,
MOSAMBIK (MT)
Viidenkymmenen kilon riisisäkki lähtee kahden nuoren äidin välissä kohti perheiden telttaa. Molemmilla naisilla on kankailla selässään imetysikäiset lapset.
Jono kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ruuanjakelupisteelle kiemurtaa Chiaquelanen evakuointikeskuksessa pitkänä. Tilanne on kuitenkin ihmeellisen rauhallinen ja järjestäytynyt, vaikka leirissä asuu vielä arviolta parikymmentä tuhatta tulvien tieltä paennutta mosambikilaista.
Maailman ruokajärjestön WFP:n tiedottaja Jerónimo Tovela pelkää, että maailman köyhimpiin maihin kuuluvassa Mosambikissa voi olla edessä ruokakriisi.
”Heti kun tulvavaroitus annettiin, monien elintarvikkeiden hinta pomppasi myös Maputossa.”
Pahimmin tulvineen Limpopon laakso on maan tärkeimpiä viljelysalueita, jonka pientilat tuottavat ruokaa paitsi oman alueensa myös noin 150 kilometrin päässä sijaitsevan Maputon tarpeisiin.
Selvinneiden rakennusten puhdistaminen liejusta, kaivojen puhdistaminen sekä sähköjen palauttaminen vievät viikkoja. Kotien rakentaminen vie vielä kauemmin.
”Tämä on vasta kriisin alkua”, Tovela ja muiden avustusjärjestöjen työntekijät painottavat vuorotellen.
Luonnonkatastrofin koko laajuus selviää siis vasta lähikuukausien aikana, kun nähdään, miten pahasti alueen maatalous on kärsinyt. Pahin pula on siemenistä: toista satoa pitäisi kiireesti päästä kylvämään, jotta edes siitä saataisiin ruokaa.
Chiaquelanen evakuointikeskus on maan laajin. Enimmillään leirille majoittui noin 70 000 lähiseutujen asukasta. Reilu kolme viikkoa tulvan jälkeen lähes joka perheestä joku on jo lähtenyt etujoukkona kotiin arvioimaan vahinkojen määrää.
Emäntä Adeuna Matcheque pakeni leiriin reilun 20 kilometrin päästä Liondesta yhdessä kuuden tyttärensä ja näiden kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa.
”Olimme nukkumassa, kun ovea ryskytettiin. Aikaa ei ollut yhtään. Saimme mukaan hyvin vähän asumiseen tarvittavaa”, hän kertaa tammikuun 23. vastaista yötä.
Armeijan ja poliisin sekä paikallisten vapaaehtoisten joukoista nopeasti kootut joukot kiersivät autoilla ja megafoneilla varoittamassa kyläläisiä Chókwèn ja neljän muun piirikunnan alueella Limpopon varrella sen jälkeen, kun pelastushallinto painoi punaista eli antoi evakutointikäskyn. Seuraavana päivänä tulva huuhtoi jo laaksoa.
Matcheque pelkää neljän vuohen hukkuneen. Vanhin tytär lähti jo tilalle mutta hänen oli pakko palata takaisin, kun mitään ei ollut jäljellä. Kesän ensimmäinen maissisato ja riisin siemenvarasto olivat peiteltynä. Niiden kohtalosta ei emännän mukaan ole vielä täyttä varmuutta – silmien tuska kuitenkin viestii, ettei hän usko niiden pelastuneen.
Tilanne on pientilalle raskas, sillä perhe ei ole täysin toipunut vuoden 2000 jättitulvan vahingoista. Silloin vesi vei molemmat lehmät. Tosin omakin pelastuminen oli paljon täpärämpi. Emäntä ja lapset haettiin turvaan helikopterilla, kun he jäivät naapurien kanssa saarroksiin useaksi päiväksi.
Chókwèn piirikunnan johtaja Alberto Libombo kertoo leirillä vierailleille suomalaistoimittajalle, että Chókwèn kaupunki jouduttiin evakuoimaan ja sen sairaalaa, kouluja ja muita rakennuksia puhdistetaan paraikaa. Piirikunnan keskuksessa asuu yli 50 000 ihmistä.
Libombo vakuuttaa, että malaria ei ole tuntuvasti lisääntynyt. Vatsataudit ovat isompi ongelma, niitä on hoidettu leirin kenttäsairaaloissa. Koulutkin on saatu pyörimään.
Leiriä ylläpitävät YK-järjestöt sekä vapaaehtoiset avustusjärjestöt kuitenkin kertovat, että malariaa on 40–65 prosenttia viime vuotta enemmän. Hyttysten määrä todennäköisesti jatkaa edelleen lisääntymistä.
Ongelmien keskellä Libombo on eniten huojentunut siitä, että kuolonuhreja on tiedossa vain 113. 13 vuoden takainen suurkatastrofi tappoi noin 700 ihmistä. Kodeista paenneita oli kolme kertaa enemmän kuin nyt.
Alberto Libombo kiittelee, että vuosittain tehdyt evakuointitarkastukset ovat auttaneet. Viranomaiset osasivat nyt toimia yhdessä suunnitelmien mukaan ja asukkaat tiesivät heti, minne pyrkiä turvaan.
Riskeiltä varautumista pitää edelleen parantaa, jotta tulvavahingoilta vältyttäisiin vielä paremmin.
”Meillä on kaksi tavoitetta. Ihmisiä kannustetaan rakentamaan ylängölle joenvarren sijaan. Laakso on hyvin viljava, joten viljely tapahtuu siellä jatkossakin”, paikallisjohtaja linjaa.
Toinen tavoite on jo selvästi kerrottu maan johdolle. Limpopon sivuhaaraan tarvittaisiin yläjuoksulle kunnon pato ja myöhemmin myös Etelä-Afrikan rajalla sijaitseva patoallas pitäisi vahvistaa. Isojen rahojen löytyminen maailman köyhimpiin kuuluvassa maassa ei tule olemaan helppoa.
Adeuna Matcheque pohtii tilansa tulevaisuutta. Hän haluaa ehdottomasti uuden kodin ylängölle hallinnon suositusten mukaan.
”Mutta pellonkin pitäisi olla talon yhteydessä. Meillä ei ole mitään mahdollisuutta kulkea joen varteen tilan töihin.”
Valoisa aika ei riittäisi taivaltaa jalan kodista viljelyksille ja takaisin. Lisäksi tulisivat ongelmat eläimistä ja sadon sekä työvälineiden kuljettamisesta.
KAIJALEENA RUNSTEN
Tämä on ensimmäinen kolmesta
uutispaketista, jotka perustuvat
suomalaisen toimittajaryhmän
vierailuun Mosambikissa helmi-
kuussa. Matka oli osa ulko-
ministeriön järjestämää ja rahoittamaa Kehitysakatemia-koulutusta, jossa perehdytään Suomen ja
kansainvälisiin kehitysohjelmiin. Kurssille valitaan vuosittain toistakymmentä toimittajaa erikokoisista medioista eri puolilta maata.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
