KALAJUTTU Piilokallaa, osa 2

Kohta puro kuhisee kaloja. Mikhään vika alempana on ollu? Hellu pannee haavin puron reunasta reuhnaan. Saan ohjeen hosua vettä karahkalla ylävirrassa ja siirtyä pikkuhiljaa kohti haavia. Pian haavissa käy kuhina.

Hellu saa vaivoin nostettua haavin. Toistakymmentä kiloa kerrala. Punasilmäisiä särkiä enimmältään. Mukana on muutama hyänkokoinen piikkieväahven. Särkeä haukutaan roskakalaksi. Emmiekhään paljon muuta ossaa sanoa.

Appi sano, että he on suolahneet särkeä ko hän oli kläppi. Son kuulemma hyyää, ko haittaa niitä pottukattilan pääle. Tiä häntä. Meän tarkotuksena on kuitekki tehä purkkikallaa, jossa ruot pitäs pehmetä ja hävitä.

Jäähtyneessä syyssäässä perkaamma särjet. Pyrstöt ja evät poistethaan. Mennee reilu tunti kahestaan, että saahaan viisi kiloa valmista kallaa. Käet on kohmeessa. Vielä on rämmittävä takasi autole ja ajettava kaupunkhiin.

Puhtaat sillipurkit kansihneen saavat uuen elämän, niinko särjekki. Purkit huuhothaan kiehuvassa veessä ja laothaan vieri viehreen tiskipöyäle. Kalat palotelhaan viitheen ossaan.

Pohjale tullee kerros kallaa. Sitten on luovuuskerros. Met kokkeilemma eri makuja. Ei sunkhaan sitä tiä enskertalainen mikä son parasta. Eri yhistelmilä me koothaan seuraava kerros valkosipulista, tomaatista, paprikasta, sipulista ja porkkanasta.

Siiten pääle lorautethaan kaksi ruokalusikallista kastiketta. Son tehty anopin ja netin reseptejä mukkaillen ja viittä kalakiloa kohti son seuraavansorttinen:

1 pullo ruokaöljyä

500 g ketsuppia

3–4 rkl suolaa

1 rkl sokkeria

1 tl mustapippuria

etikkaa maun mukaan (2–3 rkl)

laakerinlehtiä

Tätä kerrosten rakentamista jatkethaan siihen saakka, ko purkissa on semmoset kolmisen senttiä tillaa. Niin, ja pääle nokare voita.

Hellu varmistaa äijäenergialla, että purkin kannet on tarpeeksi tiukasti kiini. Purkit laothaan sähköuuhniin kahteen kerrokseen. Ohjeen mukhaan uuni saa olla 150 asteessa niin kauan, että alkavat kiehuhmaan. Sen jälkheen lasekthaan lämpö 100 asteesseen kolmeksi tiimaksi. Sitten uuni käännethään nollille ja annethaan purkkien jäähtyä uunissa yön yli. Aamulla tarksitethan tulos. Kansien on oltava kuopala. Kuopaton on syötävä heti.

Koemaistelun aika. Ruisleivälle sipaus levitettä ja sen päälle särkisärvintä. Rohki hyä! Met tykkäämä, että valkosipulilla maustettu on paras.

Siinä samala tulee miehleen, minkä takia ne kalat pakkaa sinne ojhiin. Samuli Paulaharjun mukaan kalat säikkyvät ruskaa. Onkhaan tosi?

Met hunteeraama muita vaihtoehtoja. Onkhan syynä koskelot, jokka parvina ajjaa kalat rantavessiin, jotta saisivat muuttomatkale hyän läksiäisaterian? Vai oisko niilä syksylä valekutu, niiko mettälinnuila syyssoijjin?

Tutkima netistä. Piiloka-sanala asia ei juuri valkene. Ei löyvy tietoa Rktl:n sivuiltakhaan eikä sieltä vastata sähköpostiin. Tuttava ehottaa kysymhään paikalisesta elykeskuksesta. Ja miehän kysyn. Kalatalousneuvoja on mukava kaveri ja vastauksia tullee sähköpostiin. Meän hienot teoriat eivät osuhneet oikehaan.

Kalatalousneuvojan mukhaan piilokalailmiö on tuttu etheenki matalissa järvissä, niihin laskevissa tai niistä lähtevissä joissa ja puroissa. Se sano, ettei asiaa ole sen tietojen mukhaan tarkemin tutkittu. Joka tapauksessa sen mukhaan tämmösissä järvissä on vesi humuspitoista ja kalakanta ylitiheä.

Piilokalailmiöön voi hänen mukhaansa vaikuttaa syksyllä alkava vesimassojen sekottuminen eli ns. täyskierto. Sillon veen laatu voi huonontua ja happi kulluu vähäseksi. Sillon kalat hakeutuvat rannoile tai nousevat järvhiin laskehviin ojhiin, missä virtaa puhas ja happipitoinen vesi.

Häätyy sanoa, että olipa ilmiön syy mikä tahansa, niin piilokalan pyynti on mielenkiintonen elämys kylmenevässä syyssäässä ennen pilkkikauen alkua.

Kaikkea häätyy kokkeila ainaki kerran ja tätä toisenki kerran. Ehkä joskus sitä suolasärkeäki.

Meilä tarjothiin sitä joulupöyäsäki ja ennakkoluulonen nuorisoki suostu maistahmaan. Tonnikalhaan tottuhneelta opiskelijapojalta se sai erikoismaininnan: ”Tämähän on parempaa kuin tonnikala. Niin, ja tonnikala on lisäksi sukupuuton partaalla.”

HANNELE NIEMI

Rovaniemi

Avaa artikkelin PDF